Vauhdikas viikonloppu

Viikonlopun tallivuoromme alkoi perjantaiaamusta, kun menimme III-talliin aamutallin, josta jatkoimme suoraan päivätallia, jonka perään oli putkeen iltatalli. Tallipäivä oli kuitenkin ihan kiva, koska saimme valjastaa ajolle lähteviä hevosia ja riisua ajolta tulleet hevoset sekä pestä ja loimittaa niitä.

Lauantaina olikin sitten enemmän toiminnantäyteinen päivä. Jokaiselta hevoselta mitataan aamuisin lämpö, jonka jälkeen jokainen loimitettiin, koska satoi vettä. Keli oli sitä Suomen parasta, tallattu lumikerros ja siihen päälle jäätynyt sadevesi. Tarhoja lukuunottamatta, jotka olivat mudan ja lumen sekoituksia. Loimitus ja lämmönmittaus sujui oikein mallikkaasti suurimmaksi osaksi. Sitten oli näitä hieman värikkäämpiä yksilöitä, jotka eivät olisi malttaneet seistä paikoillaan sen aikaa, mutta ei sekään vielä aiheuttanut normaalia suurempia sydämen tykytyksiä.

No tarhatessa. Aivan oma tarinansa. Oliko hevoset sitten innoissaan lumesta, jota ei kyllä juurikaan ollut, vai olivatko ne muuuten vain ihan pimpom, sitä en osaa sanoa, mutta oli syy mikä tahansa, se ei ollut kivaa.

Yksin pimeässä hevosen kanssa, ja hevonen alkaa ensin heittelemään päätään. Siinä vaiheessa tulee jo sellainen olo, että tämäpä hauskaa. Sitten kun hevonen alkaa potkimaan viereisissä tarhoissa olevia hevosia - hauskuus loppuu aika tosi lyhyeen.

Kahta hevosta viedessä, on kaveri juu, mutta kun hevonen alkaa potkia sitä takana olevaa hevosta, ei se kaveri paljoa auta, kun molemmilla on hevoset talutettavina. Kaikesta tästä selvittiin mutta pahin oli vielä edessä.

Sunnuntaina olimme Jessican kanssa viemässä kahta hevosta autotien toisella puolella olevaan tarhaan kahdestaan. Olimme vieneet ja hakeneet nämä kaksi hevosta eilen samasta tarhasta, josta he suoriutuivat reippaasti, mutta ihan kohtuullisen nätisti kuitenkin. Tällä kertaa sitten minulla talutettavana oleva hevonen ilmeisesti pelästyi lyhtypylvästä tai muuta vastaavaa ja päätti alkaa keulimaan (ne jotka eivät tiedä, niin hevonen siis hyppäsi pystyyn). Täytyy sanoa, ettei ole vähään aikaan jos koskaa ollut kaviot niin lähellä päätä. Siinä sitten yritettiin Jessican kanssa pysyä järjissämme ja rauhallisesti taluttaa hevosia tarhaan. Jessica siirtyi hevosensa kanssa edelle, jotta saimme minun hevosen liikkeelle. Pääsimme turvallisesti tien toiselle puolelle, mutta kun sydän oli jo valmiiksi kurkussa, päätti Jessican hevonen saada jonkun päähänpintyymän, eikä suostunut liikkumaan. Peilijään päällä pääsi hienosti liukummaan hevosen turvan edestä väärälle puolelle, koska eihän turvakengissä mitään pitoa jään päällä ole.

Sunnuntai-illan vielä kruunasi se, että kun olimme hakemassa kahta hevosta hieman kauempaa tarhasta, jonne olimme myös nämä samaiset hevoset vieneet, satutin selkäni. Olin laittamassa riimua hevoselle, joka ei sen laittamisesta muutenkaan kovin pidä, päätti viskoa päätään hillittömmästi ja osui päällään minuun, ja lensin tarhan puiseen aitaan selkä edellä. Auts. Onnekseni ei mitään pahempaa kuin iso mustelma ja kova kipu, mutta ajalla sekin menee ohi.

Pinja