Talliviikko nro 1

10.9.2018 klo 5.00 aamulla soi herätyskello. Ylös sängystä, hampaiden pesu, vaatteiden vaihto ja omena aamupalaksi ennen virallista aamupalaa. Tallihan alkaa vasta 6.00, mutta olimme kämppikseni kanssa fiksuja, ja päätimme herätä puoli tuntia ennen muita, jotta pääsemme vessaan ennen muita. Voitte varmaan kuvitella 8 tyttöä ja kaksi vessaa aamulla. Ei kiva. Loppujen lopuksi herääminen aikaisin ei ollutkaan niin paha.

Lähdimme jo 5.45, jotta olisimme varmasti ajoissa tallissa. Ja olimmekin siellä jo 5.50, koska olimme II-tallissa, ja se on todella lähellä asuntolaamme. Aamu alkoi heinien jakamisella, jonka jälkeen toiset alkoivat siivota karsinoita, jotkut jakoivat kauroja ja jotkut vaihtoivat vesiä. Kun karsinat oli siivottu ja hevoset syöneet, ruvettiin hevosia tarhaamaan. Ne, jotka eivät vieneet hevosia tarhaan, lakaisivat tallin käytäviä. Sitä saikin sitten tehdä paljon ja vielä vähän lisää.

Olimme valmiita aamutallista noin 7.30 ja pääsimme aamupalalle ja voi kun olikin nälkä. Söin ison lautasellisen kaurapuuroa, niin teennäiseltä kuin se kuulostaakin, siinä vaiheessa oli aikuisten oikeesti nälkä. Aamupalan jälkeen marssimme V-talliin, jossa opiston ratsastuksenopettaja Anni esitteli meille ratsastuskoulun tallia, jossa mekin pääsemme ratsastamaan. Hän myös kertoi yleisimmät asiat esimerkiksi hevosten suojista, harjaamisesta ja varustamisesta. Pääsimme myös itse harjailemaan ratsastuskoulun sympaattisia suokkeja. Minä ja kaverini harjasimme suokkitamma Turnipsia. Hetken harjailun jälkeen Anni kertoi ja näytti opiston kaarto-systeemin, ja sen jälkeen pääsimmekin lähtemään lounaalle.

Lounaan jälkeen oli aikaa vajaa puoli tuntia, jonka aikana ehti vaihtaa vaatteet ja hieman lepuuttaa väsyneitä jalkoja, koko aamun kestäneen seisoskelun jäljiltä. Sitten olikin taas aika porhaltaa päivätalliin laittamaan hevosille heiniä. Heinien jaon jälkeen ja sen aikana haimme hevosia tarhasta. Tallivuorot ovat kaikki pohjimmiltaan kaikki samanlaisia paitsi aamutalli eroaa siten, että karsinat siivotaan.

Päivätallin jälkeen pääsimme päivälliselle ja sieltä taas saavuimme iltatalliin ruokkimaan hevoset ja kun kaikki muu työ oli tehty oli jälleen lakaisun aika. Käytävät piti lakaista ja aivan kuin kolmen käytävän (II-tallissa on neljä käytävää, mutta yksi käytävä on varsallisten tammojen käytössä ja ne ovat vielä laitumella) kolme kertaa lakaisemisen jälkeen ei olisi vielä saanut lakaista tarpeeksi, vaan menimme tallin vintille ja lakaisimme senkin. Viimein 19 aikaan illalla pääsimme pois tallista rentoutumaan, suihkuun, iltapalalle ja nukkumaan. Voin hyvillä mielin sanoa, että 13 tunnin päivän jälkeen uni maistuu. Ilmoitusluontoisena asiana haluan sanoa, että kun on koko päivän seissyt turvakengillä, on kantapäät ja polvet niin loppu, että pelkästään jalan siirtäminen sattuu. Siitä huolimatta, että olimme kaikki käyttäneet turvakenkiämme 6-7 tuntia päivittäin viime viikolla, meillä kaikilla hiersi jalat ja laastaroimme jalkojamme. Itse tarvitsin kolme laastaria per jalka, eli yhteensä minulla oli 6 laastaria jaloissa. Ei sillä, etteikö muumilaastarit olisi söpöjä, mutta ei niitä sovi tuhlata. Pitääkin varmaan ostaa normaaleja laastareita jalkoihin, ja käyttää muumilaastareita vain näkyvissä haavereissa.

Seuraavana aamuna kello soi jälleen 5.00 eikä herääminen ollut vieläkään rankkaa, sillä olimme menneet jo hieman 22 jälkeen nukkumaan edellisenä iltana. Tällä kertaa aamutalli oli hieman helpompi, sillä emme joutuneet putsaamaan karsinoita, kerron kohta miksi. Joka tapauksessa ruokinnan menimme aamupalalle ja 8.15 saavuimme takaisin talliin ja yksi opettajista tuli pitämään meille “teoria” tuntina kutsuttua tuntia tallissa. Aiheena oli karsinan siivous. Hän kertoi meille ensin tärkeimmät käytännön asiat ja sitten pääsimme itse töihin. Siinä siivotessamme hän kierteli katselemmassa ja neuvoi tarvittaessa. Paras neuvo, jonka hän jakoi oli niin kutsuttu juopon käsi-tekniikka. Eli siis talikon kahvassa kiinni olevan käden piti “täristä” vailla mitään kontrollia. Karsinoiden siivouksen jälkeen piti vielä viedä muutama hepo pihalle. Sain tänään laittaa ensimmäistä kertaa ikinä ötökkäloimen hevoselle. Vanhempi opiskelija neuvoi minua ja loppujen lopuksi loimi oli päällä oikein päin ja molemmat minä ja hevonen olimme hengissä ja tyytyväisiä. Sitten alkoikin sataa ja joku mies pyysi minua hakemaan hänen liikutettava hevosensa tarhasta, koska minulla oli kurasäähän sopivat kengät, toisin kuin hänellä. Otin hevoselta riimun ja bootsit pois, ja yhtäkkiä olinkin pesemässä likaisia bootseja. Kun olin tuomassa bootseja kuivumaan, mies lykkäsi syliini loimen ja loimivyön ja pyysi laittaamaan sen hevoselle. Noh minähän sitten laitoin. Mieluummin loimitan hienoa hevosta kuin siivoan karsinoita. “Teoria” tuntimme loppui 11.00 ja pääsimme syömään lounasta. Lounaan jälkeen joutui hetken miettimään, ennen kuin tajusi, että hetkinen, koulupäiväni loppui juuri. Tosiaan oli vähän lyhyempi päivä kuin eilen.

Koulupäivän jälkeen menimme asuntolalle ja lepäsimme hetken. Levättyämme mietimme, että päivästä tulee todella tylsä, jos emme tee mitään, joten päätimme pestä pyykkiä. Pyykkien pesukoneeseen laittamisessa ei kuitenkaan kovin kauaa nokka tuhissut, ja jälleen meillä oli tylsää. Avasimme huoneemme tuleetusikkunan ja huomasimme, että sehän on likainen ja tylsyyksissämme päätimme pestä ikkunan. Katsoimme muutkin ikkunat, joita ei saa auki ilman erillistä kahvaa. Haimme sen siivouskomerosta, avasimme alaikkunan ja kiipesimme siitä ulos, koska miksi ei. Loppupäivän lorvimmekin sitten vain puhelimilla. Eron huomaa selkeästi kumpana päivänä oli 13 tunnin tallipäivä ja kumpana oli vain aamutalli plus teoria. Minulla on siis kännykässä sovellus, joka seuraa puhelimen käyttöä.

Keskiviikkona emme olleetkaan tallissa ollenkaan, vaan koska suoritan kaksoistutkintoa, eli siis käyn osan lukion kursseista, ja valmistuessani saan sekä ammatillisen todistuksen sekä ylioppilastodistuksen ja -lakin, kävimme Forssan yhteislyseossa tutustumassa paikkoihin. Siellä meille esittäytyi muutama opettaja, sekä lukion puolelta ryhmänohjaajamme. Saimme lisäksi toiset wilma-tunnukset.

Palasimme opistolle lounaalle ja sen jälkeen oli teorian vuoro. Tällä kertaa kyseessä oli oikeasti teoriaa. Kurssin aiheena oli hevosen anatomia. Aloitimme tunnin merkitsemällä kuvaan hevosen osat. Sen jälkeen teimme tehtävät hevosen aisteista. En olisi ikinä kuvitellut, että opiskelu voi olla näin kiva. Vaikka mekin vain istuttiin oikeasti koulun penkillä ja opiskelimme, aihe oli niin kiinnostava, ettei voinut muuta kuin kuunnella. Tämän tehtävän jälkeen katsoimme hieman yli 20 minuuttia kestävän videon sairaudesta nimeltään osteokondroosi tai oc. Miia yritti piirtää taululle kuvaa vuohisesta, jossa esiintyisi osteokondroosia. Hetken hän tuskaili smart-taulun käytön kanssa, mutta lopulta onnistui piirtämään ihan ymmärrettävän kuvan. Ainakin kaikilla oli hauskaa. Tunnin päätyttyä saimme läksyä! Seuraavalle tunnille pitää opetella kaikki hevosen luut. Onneksi niitä ei ole niin paljon, ja ne on helppo opetella.

Teoriatunnin jälkeen menimme päivälliselle JA SIELLÄ OLI RIISIPUUROA!!!!! Kaikki ovat siitä samaa mieltä, että opiston riisipuuro on parasta ikinä, ja sitä on yleensä kerran kahdessa viikossa, ellei useamminkin!! Opistolla on muutenkin poikkeuksellisen hyvät kouluruuat, vaikka ei ruoka aina ole hyvää, on se silti parempaa, kuin peruskouluruoka.

Päivällisen jälkeen lähdin Turkuun, koska olin torstaiaamun lääkärissä. Torstaina palasin juuri sopivasti iltatalliin, joka oli erityisen mukava. Matkalla talliin haimme kaksi hevosta tarhasta, ja veimme ne samalla talliin, ja haimme loput hevoset sisälle. Melkein kaikki heinät oli siinä vaiheessa jo jaettu, mutta me pääsimme sitten koeajamaan roskakuskin uraa, ja tyhjensimme kämppikseni kanssa tallin kaksi isoa roskista vielä isompaan roskikseen. Tehtävä kuulostaa helpolta, mutta kun pitäisi iso roskis ensin nostaa isomman roskiksen reunalle, ilman että kumpikaan keikkaa, ja sitten vielä kallistaa roskista, jotta roskat putoaisivat, se ei tosiaan sitä ole. Tuskailimme eri tekniikoita kokeillen ainakin 10 minuuttia roskisten kanssa. Ulkopuolisen silmään tilanne saattoi näyttää hieman koomiselta, mutta selvisimme tehtävästä kunnialla! Taidamme siitä huolimatta jäädä hevosenhoitaja linjalle, emmekä vaihda roskakuskiksi opiskeluun. Mutta ainakin meillä oli hauskaa.

Roskien viemisen jälkeen pääsimme jälleen lakaisemaan. Sitä saa sitten tehdä oikein yllin kyllin.

Illalla asuntolavalvoja Anne tuli vielä pitämään pikku palaveria asuntolaamme, koska, yllätys yllätys. DRAAMAA! ei siis mitään vakavempaa, kuin pieni erimielisyys kierrätyksen suhteen, mutta sekin selvisi puolen tunnin keskustelusession jälkeen. All good. Ja varmasti kysymys, johon kaikki haluavat vastauksen. Onko täällä paljon draamaa? Yllättävän vähän siihen nähden, että opiskelijoita kuitenkin on muutama sata ja vain 7 niistä on poikia. Hieman voisi olla epätodellista, jos draamaa ei olisi. Ketään ei kuitenkaan ole kiusattu, ainakaan en ole kuullut mistään sellaisesta. Useassa Whatsapp-ryhmässä pyörii keskusteluja jos mistäkin aiheesta vuorotellen. Sitä on myös melkein aina hauska lukea. Vain popkornit puuttuu.

On myös aivan mahtavaa huomata, että vaikka olen ollut tallissa vasta pari päivää, jo nyt on oppinut tuntemaan hevosia, ja paikat tulee entistäkin tutummiksi.

Perjantai sujui leppoisasti aamutallia tehdessä. Sen jälkeen kävimme aamupalalla, ja palasimme talliin tekemään ketjusiteitä, tutustumaan matolääkkeisiin ja pukemaan ravisuojia. Sitten jäljellä oli enää päivätalli, jonka jälkeen pääsimme kotiin.

Pinja

Roskakuskin työ koeajettu: ei ollut minua varten-taidan pysyä heppahommissa.