Takaisin koulunpenkkiä kuluttamaan

Tilanne oli lievästi sanottuna hankala.

Hiihtoloma meni todellakin lomaillessa. Lepäsin koko viikon, paria päivää lukuun ottamatta kun kävin mummolassa ja Myllyssä. Hiihtoloma loppui enkä ollut hiihtänyt metriäkään.

Maanantaiaamu iski jälleen kuin nyrkki naamaan. Olin sunnuntaina herännyt vasta 10.00 herätyskelloon, mutta nyt bussini lähti asemalta jo 6.30. Herätys soi 5.35 ja aivan niinkuin nykynuoren kuuluu (...) otin ensimmäisenä kännykän käteen ja avasin sosiaalisen medisn lempipalveluni ja rakkaan kaverini Snapchatin.

Pääsin sitten loppujen lopuksi ylös ja ulos ja kohti bussiasemaa. Bussimatkani Forssaan sujui oikein mallikkaasti. Oli kiva nähdä Jessicaa pitkästä aikaa!

Koulupäivä meni toisen asteen polynomifunktion, vaahtokarkkiaamupalan ja englanninkielisten runojen parissa. Näiden jälkeen kävimme Citymarketissa ostoksilla iha aikuisina. Emme ostaneet oikeastaan mitään ei-järkevää, paitsi pari mikropizzaa. Jouduimme sen jälkeen käydä vielä Prismassa, koska citarissa ei ollut ranskanleipää!!!!! (oli pakko saada ranskanleipää, koska köyhiä ritareita ei väännetä mistään pullasta). Kauppaseikkailun jälkeen pääsimme opistolle ja päivällisellä oli suklaavanukasta! Illemmalla oli vielä oppilaskunnanhallituksen kokous, jonka jälkeen meidän oli tarkoitus mennä nukkumaan samantien, mutta se hieman venähti... Juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja yhtäkkiä kello oli puoli 12 yöllä. Oho. Nyt oli jo viimeistään aika mennä nukkumaan.

Kiitti iskä!

Tiistai alkoi aika rapeasti. Päivä oli rankka liian lyhyiden yöunien jälkeen, mutta oli vasta ensimmäinen viikko loman jälkeen. Vielä saa olla vähän rikki ja lomamoodissa ja muuta.

Asuntolalla tein Jessicalle ja itselleni köyhiä ritareita Pappan ohjeen mukaan. Ne ilmeisesti onnistuivat, koska maistuivat oikein hyviltä. Illalla pääsimme saunomaan kerrankin ajoissa, ja menimme myös nukkumaan ajoissa! Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan. Toisaalta väsymys oli painanut koko päivän, joten uni oli tervetullut.

Maistuis sullekki vai mitä?

Keskiviikkona ei sitten väsyttänytkään. Jes. Silti ensimmäisellä tunnilla teki mieli päästä vaakatasoon, ja menin pulpetille makaamaan. Ennen kuin tunti oli alkanut ja opettaja tuli luokkaan tietenkin. Jälleen oli yksi keskiviikko alkanut. 8 tuntia oli painettava eteenpäin ihan sama millä voimalla, kunhan pääsi eteenpäin. Ja koska koulussa oli pahaa ruokaa oli kaupareissun aika.

Kuin ihmeen kaupalla selvisimme kuitenkin tästäkin koitoksesta. Asuntolalla sitten koin sydäntä särkevän tragedian ja tarvitsin Jessicalta sekä henkistä, että fyysistä (kato äiti osaan nyt käyttää noit kahta pikkusanaa!) tukea, ja hän ryntäsi sänkyni viereen pöydälle istumaan. Jotenkin tästä avunannosta päädyimme siihen, että molemmilla oli toisen puhelin ja snäppäsimme niillä sitten toistemme kavereille. Ilta oli oikein hyväntuulinen ja voisi ehkä jopa sanoa tuottoisa. Pääsimme taas askeleen lähemmäs tavoitetta! Hyvä me. Tai tarkemmin hyvä Jessica, koska en itse olisi uskaltanut, mutta nyt sekin kissa on pöydällä.

Yritimme taas mennä ajoissa nukkumaan siinä 22 maissa, mutta kumpikaan ei saanut unta, ja lopputulos oli sitten se, että aloimme keskustella todella syvällisiä, ja aika hurahti kuin siivillä. Katsoimme kelloa 23.50 ja kauhistelimme, kun ei väsyttänyt. Sitten päätimme mennä hakemaan yöpalaa. Molemmat söimme kaksi Pilttiä. Sitten kello oli maagisesti lentänyt jo puoli yhteen. Nyt alkoi epätoivoa hiipiä nurkan takaa. Lopulta kello läheni 2 ja päätimme, että nyt mennään nukkumaan vaikka väkisin, vaikkei väsymyksestä ollut tietoakaan.

Sitten koitti torstaiaamu, ja olo oli rapeampi kuin kalapuikon kuori. Ei olisi pitänyt valvoa eilen (tänään?) niin myöhään. Onneksi aamulla oli hypäri, joten kerkesimme käydä ostamassa kahvia ja pikkutomaatteja. Olin niin väsynyt, etten pystynyt edes istumaan sohvalla. Hypärin jälkeen menimme päivän ensimmäiselle äikäntunnille, jonne menin hieman epäileväiseni eilisen kissan pöydälle noston takia... Tunnilla luimme hyviä esimerkkejä kirjoitustaidon vastauksista, mutta olin niin väsynyt, että koko tunti meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olin kuitenkin juonut jo kahvini, mutta se ei ollut ehtinyt potkaista ennen kuin kesken tätä tuntia, ja aloin sitten tärisyttelemään jalkaani sen vaikutuksesta. Keskittymiseen se ei auttanut, mutta olinpahan ainakin hereillä. Päivän toinenkin äikäntunti meni samalla tavalla, eikä keskittymistä löytynyt edes englannintunnilla. Koko koulupäivä siis käytännössä meni ihan ohi.

Asuntolaan päästyämme keitin itsellenni spagettia ja nautin loppupäivästä, koska läksyäkään ei tullut.

Perjantai hurahti jälleen kuin siivillä, ja olinkin tuota pikaa jo kotona. Jouduin tosin kävelemään vesisateessa, ja olin kuin uitettu koira kun tulin kotiin, mutta mitä pienistä.

Pinja