Rasvapalo

Sunnuntai 4.8.

Palasin opistolle, ja olin hakemassa avaimiani sieltä, missä niiden piti olla. No eivät olleet. Kahden toisen opiskelijan avaimet kyllä löytyivät, mutta minun eivät. Soitin sitten muutaman puhelun ja päädyttiin ratkaisuun nimeltä päivystävä talonmies. Soittelun jälkeen ajoimme iskän kanssa asuntolan pihaan odottamaan talonmiestä. Saimme odotella iskän kanssa hieman yli tunnin, jonka aikana iskä ehti kiertämään asuntolan pihan moneen kertaan ja löysi jopa omenapuun. Pihallamme oli myös kaksi peuraa, jotka kylläkin lähtivät karkuun noustessamme autosta. Pääsin kuin pääsinkin asuntolaan sisälle ja purin suurimman osan tavaroistani.

Maanantai alkoi aamupalalla, jonka jälkeen poljin opiston toiseen päähän hakemaan avaimiani, koska netissä luki respan aukioloajaksi 8-16, mutta kun saavuin respaan siivooja ilmoitti, että henkilökunta tulee töihin vasta 9. Ei auttanut muu kuin talsia takaisin asuntolaan, jonka oven olin joutunut avaimen puutteesta johtuen jättämään raolleen. Ehdin istua sisällä vain hetken ennen kuin piti mennä uuden luokkani ryhmänohjaukseen. Tosiaan nyt kun syksy taas alkaa ja me suuntaudutaan, myös luokka vaihtuu. Omalta osaltani tosin vain osittain, koska lukio.

Ryhmänohjaustunnin jälkeen poljin sitten uudestaan respaan hakemaan avaimiani, ja tällä kertaa onnekseni sainkin ne. Kävin pikaisesti asuntolalla vaihtamassa tallikamat niskaan ja viipotin pää kolmantena jalkana talliin. Oli aivan ihanaa päästä taas tuttujen hevosten kanssa työskentelemään. Hetkihän siinä kuitenkin meni ennen kuin taas sisäisti kaiken; missä on mikäkin tarha, kenelle tulee mitäkin ruokaa ja kenen karsina on missäkin. Aika moni vanhoista tuttavuuksista olivat kesän aikana lähteneet kotiin ja muille teille, mutta myös yksi uusi oli saapunut treenaukseen. 5-vuotias lämminveriruuna Tarmo. Ja tosiaan työnkuvani tallissa on nyt hieman erilainen kuin ennen kesää, koska nyt tarkoituksenani olisi oppia ravihevosen valmentamisesta ja hoitamisesta tarkemmin. Päivä sujui mukavasti arkeen palaillen ja iltapäivällä pääsin Viittiksen kanssa vesikävelyyn mukaan. tehtäväni oli siis vain vahtia hevosta, sen kävellessä vesimatolla. Muuten kaikki meni hyvin, mutta kun ohjelma piti käynnistää uudestaan, vettä alkoi tulla lisää ja lisää ja piti soittaa apua, koska en itse tiennyt mitä tehdä.

Selvisimme vesihädästä ja treeni jatkui. Päivän päätteeksi sain vielä "virallisesti" omaksi passikseni Roosan! Jeij! Roosa oli jo ennen kesää ollut yksi suosikeistani, ja nyt se oli passihevoseni! (Passihevonen on siis kuin hoitohevonen, jonka hyvinvoinnista ja treenaamisesta vastaan itse)

Tiistaina pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan Roosalla! Olin aluksi hieman jännittynyt vaikka olin Koivusellakin jo ajanut ja opistolla aiemmin, mutta ensimmäinen kerta Roosan kanssa jänskätti alkuun. Omasta mielestäni lenkki meni hyvin, en tosin tiedä menikö se oikeasti hyvin, mutta ei kukaan ainakaan mitään valitttanut, joten oletetaan niin. Roosa meni nätisti, vaikka painoikin kädelle aika paljon, mutta se oli vain pieni sivuseikka, koska ajaminen vaan on niin kivaa, ettei se haitannut. Hetken ajettuani pääsin onneksi rentoutumaan. Toivottavasti jatkossa pääsen jo lähtemään rentona.

Pikku Roosa

Jouduin lähtemään tallista hieman aikaisemmin, koska iltapäivällä alkoi tutor-koulutus. Sain luokakseni tulevan kaksariluokan, mikä sopii paremmin kuin hyvin. Ryhmässäni on vain 6 oppilasta, ja toivon, että heidän aloitus sujuisi sulavammin kuin omani.

Keskiviikko sujui tallissa ihan normaalisti, ja asuntolaan päästyämme aloin tehdä välipalaa. Mieleni teki köyhiä ritareita ja rupesin sitten paistamaan niitä koska miks ei. Sain ensimmäisen leivän paistettua ja toisen ollessa jo melkein valmis, pannulla oleva rasva alkoi savuamaan... yhtäkkiä palohälytys alkaa soimaan ja juoksen paistinpannun kanssa ulos (älkää ottako mallia xdd) poltin siinä rytäkässä peukaloni, ja sen köyhän ritarin. Hälytys oli piipannut jo muutaman minuutin kun päivystävä talonmies tuli visiitille. Hän kysyi oliko joku hätä ja me kerroimme mitä oli käynyt. Sitten hän lähti ja hälytykset piippasivat edelleen. Kun talonmies oli ollut poissa jokusen minuutin, tuli hän takaisin ja hälytykset lakkasivat. Sitten hän naureskellen tokaisi "Jos ette sitte enää polttais kokkailujanne", ja jätti meidät tuulettamaan asuntolaa.

Torstaikin kului jo aika rutiinilla ja illalla kokoustimme opiskelijakunnanhallituksen kanssa. Perjantaina Niko (työntekijä, jonka pikkuhoitaja olen, ja hoidamme hänen passeja yhdessä) lähti Viittiksen kanssa lounasraveihin Forssaan, joten olin yksin vastuussa hevosten hoidosta. Sain kaikki hoidettua, eikä päivä tuntunut niin rankalta kuin ollin kuvitellut. Sitten viikonlopun viettoon. Tämän viikonlopun vietän asuntolassa, koska sunnuntaina tutor velvollisuudet kutsuu aikaisin päivällä.

Paavo ei ihan arvostanut uutta loimeaan. Ei kuulemma ole tarpeeksi miehekäs oripojan mielestä.

Pinja