Pajaviikot

Seuraava viikko oli hieman enemmän tapahtumarikas, sillä pääsimme valjasverstaalle. Saimme tehdä omat ketjuriimunnarut nahasta ja opimme nahan ompelutekniikan käsin ja koneella. Nahkaa piti maalata ja kiillottaa ja liimata ja käyttää erilaisia työkaluja nahan reunan tasoittamiseen.Nahan ompelu käsin oli yhtä tuskaa. Naskaleita oli kaksi, joita molempia tarvittiin. Ensimmäinen oli salmiakin mallinen, jota käytettiin reiän tekemiseen, ja kaksinkertaisen paksun nahan läpäisy ei ole kovin helppoa. Toinen naskali oli pyöreä, ja sitä käytettiin loppuvaiheessa reiän suurentamiseen. Lankoja oli kaksi, jotka pujotettiin reiästä molemmilta puolilta. Ja koska ompelimme nahkaa, perus ompelulanka ei riitä, vaan käytimme vahalankaa. Siitä meni sormet aivan limaisiksi, ja ompelu muuttui koko ajan vaikeammaksi. Hauskaa se oli silti, ja uuden oppiminen on aina kivaa!

Olimme koko viikon valjasverstaalla, ja ehdimme käydä läpi varusteiden huoltoa ja päivittäistä tarkastusta. Saimme testata satuloiden kuntoa ja osaamme nyt erottaa ehjän ja rikkinäisen satulan, sillä kokeilimme molempia. Saimme myös tehtäväksi tehdä eri apuohjista pienimuotoisen esitelmän, ja puimme “omat ohjamme” muoviselle hevoselle -Plastiikkahanoverille.

Loppuviikosta teimme myös ryhmätyön valjakkoajosta, ja puimme nekin varusteet Plastiikkahanoverille. (Tässä vaiheessa pääsin loistamaan, koska silat ja rintaremmi olivat samanlaiset kuin raviurheilussa. Muuten ne kaksi lajia ovat aivan erit, joten älkää ikinä verratko niitä toisiinsa)

Perjantaina kävimme eri kuolaimia läpi, ja muistan ehkä maksimissaan 10 niiden nimet. Opettajamme kaatoi ison kasan kuolaimia pöydälle, enkä ollut ikinä ennen nähnyt niin montaa erilaista kuolainta. Kasassa oli ainakin 20 erilaista nivelkuolainta, joissa kaikissa oli jokin oma jujunsa, miten ne olivat erilaisia tai jollain tapaa parempia. Myös kolmipaloja löytyi ja kankikuolaimia oli ainakin 5 erilaiset ja sitten oli kaiken maailman kimblewick-kuolainta ja hackamorea ja oliivikuolainta jne jne.

Saimme myös kokeilla painaa nahkaan kuvioita, ja saimme tehdä avaimenperät, joissa oli Hevosopiston logo.

Seuraava viikko kului reippaammin ja pirteämmissä merkeissä kun sai oikeasti kuluttaa energiansa, eikä vain kuunnella opettajaa. Pääsimme kengityspajalle! Olin odottanut sitä erittäin paljon, koska olen aina halunnut oppia kengittämään. Nyt vihdoin osaan senkin.

Ensimmäisenä tuntina, katsoimme kun opettaja kengitti Hevosopiston isointa hevosta Kassua, joka on muuten aivan kiltti, paitsi kengittäessä. Opettaja oli kengittämässä Kassun vasenta takajalkaa, ja Kassu riuhtaisi jalkansa pois heittäen opettajan seinää vasten ihan kunnolla. Noh opettaja ei siitä ollut moksiskaan vaan kirjaimellisesti kimposi seinästä takaisin suoraan hevosen jalan viereen ja nosti sen takaisin jatkoi kengittämistä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Me katsoimme kauhistuneina ja ihmettelimme tapahtunutta. Kun oli meidän vuoromme alkaa tositoimiin, saimme lainata pajalta kengityslahkeita ja näytimme kaikki aivan ammattilaisilta ne jalassa. Iltapäivällä pääsimme jo itse irrottamaan kenkiä, mutta me saimme onneksi kiltin suokkiruunan Patun. Jalan pitäminen kengitysasennossa oli fyysisin suoritus, jonka olin siihen mennessä tehnyt. Jouduimme kaikki laskemaan jalkaa monta kertaa, ja jouduimme jäämään yliaikaa, koska emme saaneet kenkää irti. Kengän irrottamisen jälkeen opettaja muotoili uudet kengät ja löi kaksi naulaa, jotta kenkä pysyisi paikallaan, ja me pystyimme lyömään loput neljä naulaa, jonka jälkeen teimme kotkausurat, kotkasimme naulat ja viimeistelimme viilaamalla.

Iltapäivällä oli joka ikinen lihas oli kipeä, myös ne lihakset joita en tiennyt omistavani. Tiistaina sain jo kokonaan itse irrotettua kengän, enkä tarvinnut opettajan apua! Siinä vaiheessa olin erittäin ylpeä itsestäni, sillä jo pelkkä kengän irrottaminen on todella rankkaa. Vaikka kotkatut naulat on avattu, ne on silti aika tiukasti kiinni hevosen kaviossa, eikä ole helpointa yrittää irrottaa nauloja, jos urat ovat täysin kuluneet. Huoh.

Keskiviikkona saimme hieman lepuutella kipeitä lihaksiamme, kun pidimme teoriatunnin. Se oli oikein mielenkiintoinen. Opin kengityksen kannalta tärkeimmat luut ja jänteet hevosen jalasta, sekä paljon uutta kavion hoidosta. Torstaina pelasimme Kahootin aiheesta kavionhoito ja minä luonnollisesti paljon ooppineena voitin!

Loppuviikosta kengittäminen alkoi jo sujua ja jo keskiviikkona onnistuin irrottamaan kengän itse kokonaan laskematta hevosen jalkaa kertaakaan. Epäergonomisesta asennosta huolimatta sain myös kengän kiinnitettyä laskematta jalkaa. Se tunne oli siinä vaiheessa aivan käsittämätön! Jalat hapoilla ja täristen tunne oli niin mahtava, kun oli paininut painavan jalan kanssa. Ensi viikkolla alkaakin sitten tallijakso; kuudelta aamulla heti töihin.

 Pinja