Päättömiä kuninkaita ja saamelaisia

Lukion aika taas ja herätys 6.25. Hiukset hyvin ja siistit vaatteet päälle, ja ovesta ulos. Tai ei sittenkään. Ulko-ovemme ei meinannut aueta, koska yöllä oli ilmeisesti satanut niin paljon lunta, ettei ovi päässyt aukeamaan kunnolla. Saimme oven kuitenkin työnnettyä auki, ja lukiojakso pääsi alkamaan.

Heti aamusta oli matematiikkaa, ja aivoni ilmeisesti kävivät hieman hitaalla, kun jo pelkästään lausekkeen kopioiminen tuotti niin kovasti ongelmia. Kolmeen kertaan!!!! Joka kerta ihmettelin, miksi vastaus oli väärin, vaikka tarkistin välivaiheet ja kaikki.

Sitten oli äikkää. Pitää taas lukea joku kirja. Tällä kertaa vaihtoehtoina oli novellikokoelma, runokokoelma, draama tai sarjakuva. Opettaja esitteli eri kirjoja, ja kun hän kertoi sarjakuvakokoelmasta nimeltään Kuningas menettää päänsä, ja päätin lukevani sen, ja heti tunnin jälkeen ilmoitin opettajalle lukevani sen ja hän lainasi sen minulle. Sitten oli lounas, mutta kävimme kaupassa.

Seuraavaksi lisää matikkaa. Geometriaa, jota en osannut kasiluokalla, enkä kyllä osaa sitä nyttenkään. Piti selittää omin sanoin miltä suunnikas näyttää, ja minä tyhmänä selitän siinä, että se on suorakulmio, jonka seinät ovat vinossa. Juu u, no minullehan suorakulmio on rektangel ja suunnikas parallelogram. Pääsimme vartin aikaisemmin tunnilta, ja menimme suoraan seuraavalle äikän tunnille. Tässä vaiheessa olimme istuneet jo viisi tuntia, eikä se tuntunut erityisen hyvältä kun oli tottunut tekemään pelkästään tallitöitä, eikä istua koko päivää. Ja lukiojaksohan alkoi kevyesti 8 tunnin koulupäivällä ilman hyppytunteja. Istumisen seurauksena pylly puutuu ja istuinluut alkavat sattua, ja seuraavalla tunnilla kipu vain pahenee.

Tällä äikän tunnilla opettajamme suositteli jotain saamelaisista kertovaa elokuvaa, joka kyllä vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Loput tunnista keskustelimme suomalaisuudesta sekä teimme yhden opiskelutekniikkaan liittyvän tehtävän. Sitten jäljellä oli enää ruotsin tunti, mutta se meni siihen kun Pekka Hyysalo tuli kertomaan tarinansa koululle.

Oli todella mielenkiintoista ja inspiroivaa kuulla hänen itse kertovan oman tarinansa kun olin aiemmin vain lukenut siitä netistä. Hän näytti kuvia kuntoutuksestaan ja huomasin jopa yhden kuvan olevan Luostarivuoren koulun liikuntasalista. Hänen puheensa oli todella innoittava ja aivan mahtavaa, että hän on luonut FighBack -brändin, ja auttaa nyt muitakin aivovammasta kärsiviä ihmisiä kuntoutumaan oman kuntoutuksensa ohella. Se antoi kyllä todella hienon lopetuksen muuten pitkälle koulupäivälle. Pääsimme sieltä suoraan lähtemään ja palasimme opistolle vasta joskus viiden maissa kun koulukin loppui vasta neljältä.

Takaisin tullessa huomasin bussissa pöndellä olemisen varman merkin. Lumi autotien reunassa oli aivan vitivalkoista, eikä harmaata sulaa loskaa niin kuin esimerkiksi Turussa. #pönde

Tää jos mikä on pöndee!

Illemmalla päätimme syödä yhdessä iltapalaa, minä tein pitkään pakastimessa odottaneen pinaattikeittoni. Sovimme, ettei kukaan käytä puhelinta sillä aikaa kun syömme yhdessä. Oli ihan virkistävää ja mukavaa vain istua ja keskustella yhdessä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. Vielä virkistävämpää oli syödä oikean ruokapöydän ääressä, Keskuksessa kun siellä ei sellaista ollut, mutta Koivussapa on ja jopa iso keittiö minne mahtuu enemmäin kuin yksi ihminen kerrallaan.

Torstaiaamuna ei taaskaan ovi meinannut aueta, koska lunta oli jälleen kerran satanut. On todella kivaa, että nyt on kunnon talvi jne, mutta lumentulo saisi pikkuhiljaa loppua, kun sitä nyt on täällä jo muakin lantioon asti. Se riittää. Lukiossa saimme ryhmänohjauksessa ensi vuoden kurssivalinnat, ja minä saan vihdoin alkaa lukemaan kemiaa, valitettavasti joudun käymään kemian 1. kurssin itsenäisesti, ja kemian opiskelun aloittaminen edellyttää myös ruotsin lukemista itsenäisesti, jotta sain sen kemian lukkariini. Voi kauhistus. Niin paljon kursseja ja niin paljon itsenäistä opiskelua. Lukiopäivä sujui sutjakkaasti, mutta kun palasimme opistolle, ovemme ei taaskaan auennut. Jouduimme lapioimaan lunta ja jäätä oven edestä, ja kun vihdoin saimme sen auki, se ei halunnut mennä enää kiinni. Kaikin voimin yiritimme sitä kiskoa, mutta tuloksetta. Lopulta kaadoimme kuumaa vettä jään ja lumen päälle ja lapioimme ne pois, ja ovi sulkeutui. Päätimme kuitenkin vielä mennä hetkeksi ulos ja aloimme rakentaa lumihevosta takapihallemme.

Perjantaina ensimmäistä kertaa ovi aukesi ensimmäiselää yrittämällä! JES! Lähdimme kassien ja nyssäköiden kanssa kohti lukiota ja veimme ylimääräiset kassit kansliaan koulupäivän ajaksi. Tänään vuorossa oli matematiikkaa, lausekkeita ja yhtälöitä. Polynomeja ja perus yhtälöiden ratkaisua. Seuraavana olikin ruotsi. Opettelimme niinkin vaikeita asioita kuin lukusanoja! Haastavaa!!! Onneksi saan/joudun lukemaan seuraavat ruotsin kurssit itsenäisesti! Eipähän tarvitse opetella numeroita. Sitten lounaan jälkeen lisää matematiikkaa, mutta tällä kertaa geometriaa. Opettaja teki taululle muutamia tehtäviä, jotka meidän oli tarkoitus kopioida omiin vihkoihimme, mutta hän eteni niin nopeasti, etten kerennyt kirjoittamaan puoliakaan. Lopulta saimme noin vajaan puoli tuntia aikaa laskea itsenäisesti. Opettaja antoi 12 tehtävää, ja sain niistä tehtyä vain viisi, ja loput seitsemän tulikin sitten kotitehtäväksi.

Koulu loppui 13.00 ja bussi kotia kohti lähti 14.00. Saavuin kotiin ja asukriisi alkoi. Olen edelleen hieman kahden vaiheilla huomista gaalaa varten, mutta olen hieman enemmän toisella puolella, mutta silti yksi jalka on vakaasti toisella puolella. Kaksi piippuinen juttu! Toivottavasti huomiseen mennessä saisin selvyyden. Jos en, niin sitten mennään puhtaasti mututuntumalla.

Pinja