Muuttofiiliksiä 2.

Ensimmäinen ongelma poissa kotoa. Ei tiskikonetta, tai äitiä pesemässä pyykkiä. Molemmat ongelmat selvitettiin ostamalla tiskiharja ja -aine, eikä pyykinpesu ollut mitenkään uusi asia minulle, mutta vaatii totuttelemista pestä kaikki pyykit itse. Ensimmäinen viikko meni sopeutuessa, huonosti nukkuessa ja innoissaan kaikesta.

Kaupassakäynti oli todella hauskaa, kun ei ollut ketään vahtimassa mitä ostaa. Sai ostaa valmisruokaa ja jäätelöä niin paljon kuin sielu sietää, eikä ketään valittanut. Pari ensimmäistä viikkoa se oli ihan hauskaa, mutta sitten tajusi, että hetkinen, eihän näin voi elää. Nykyään jääkaapin sisällä on vakiintuneen paikkansa lunastaneet maito ja margariini. Myös leipäjuusto ja ketsuppi ovat löytäneet tiensä erityisen usein jääkaapin syövereihin. Näiden lisäksi repertuaariin kuuluu satsumat ja mummolasta tullut omenamehu. Välillä ei niin vakiintuneet einekset saattavat joutua korvatuiksi jollain muulla vastaavalla. Mutta pääosin jääkapissa on enää asiallisia syömäkelpoisia ostoksia.

Kun tähän aikuistumisen vaiheeseen tottui, oli aika ajatella. Aika ajatella muita. Tallissa työskennellessä ei ehdi oikein ajatella, mutta viikottaisilla bussi- ja junamatkoilla on aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Oli siis väistämättä ajateltava jotakin, ja kotiin mentäessä tai kotoa lähtiessä ajatukset ovat kuta kuinkin aina kodissa, perheessä ja ystävissä.

Pysäyttävä hetki tämän pohtimiseen oli muutama viikko takaperin keskiviikkona, kun pikkusiskoni kertoi ikävöineensä minua, ja hänen ainoa murheensa on, että muutin pois. En ollut edes tajunnut sitä aiemmin, miten muuttoni vaikuttaisi siskoihini.

Aina kun olen kotona, pyrin olemaan paljon pikkusiskojeni kanssa, jotta heistä ei tuntuisi, että en ole osa heidän elämiään vain siksi, etten enää asu 24/7 kotona.

Pinja