top of page

Muuttofiiliksiä

  • Writer: Pinja
    Pinja
  • 7.11.2018
  • 1 min käytetty lukemiseen

Muutosta on nyt suunnilleen kaksi ja puoli kuukautta, ja ajattelin koota hieman ajatuksia ja mietteitä muuttoa ja osittain yksinasumista koskien. Kaiken kaaoksen ja hässäkän keskellä tärkein unohtuu helposti; hetkeksi pysähtyminen ja ajatteleminen.


Muistan edelleen tasan tarkkaan sen hetken, kun sain tietää päässeeni Hevosopistolle. Olin isosena rippileirillä, ja leiriläiset katsoivat elokuvaa. Olin aikaisemmin aamulla katsonut Kuhmoisten ratsastuslukion (joka oli toinen vaihtoehtoni yhteishaussa) nettisivuilta valittujen nimet, eikä nimeäni ollut listalla. Hätäännyin, ja laitoin äidilleni viestiä, etten tiedä, mihin pääsin, vai pääsenkö minnekään koska en ollut myöskään saanut sähköpostia kolmannesta vaihtoehdostani, vaikka kaikki kaverini, jotka pääsivät sinne olivat saaneet viestin jo aiemmin päivällä.

Äiti soitti Kuhmoisiin, jonka jälkeen hän soitti minulle. Olin katsomassa elokuvaa riparilaisten kanssa, mutta lähdin pois tilasta, ja menin ulos puhumaan äidin kanssa. Hän kertoi minulle soittaneensa Kuhmoisiin, ja että sieltä oltiin sanottu, että heidän tietojensa mukaan olin päässyt Ypäjälle. Aloin itkemään ilosta, enkä ollut koskaan aikaisemmin kokenut sellaista adrenaaliniryöppyä kehossani. Se hyvänolontunne oli jotain aivan käsittämätöntä. Se oli onnellisin hetki koko elämäni aikana. Ainakin niistä hetkistä, jotka muistan. Lapsuuden haaveeni oli käynyt toteen.

Menin takaisin katsomaan elokuvaa, ja tärisin. En edes tiedä miksi, mutta kai se johtui endorfiineistä kehossani. Hetken kuluttua iskäni laittoi viestiä perheemme Whatsapp-ryhmään "Pinja. Pääsit Ypäjälle." Halusin todisteita ja kysyin tuliko valintakirje, ja iskä snoi, että netissä luki. Sitten sain iskältä kuvat, jossa oli Ypäjälle valitut 2018 ja minun nimeni. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa pappalle soittaminen. Ja viikon jälkeen kotiin päästyäni alkoi henkinen valmistautuminen.


Ajattelin tehdä tästä pienimuotoisen sarjan, jottei yhdestä tekstistä tule ylitsepääsemättömän pitkä, joten jos jutussa on mangustin kuva, se kuuluu muuttofiiliksiin.


Pinja



 
 
 

コメント


bottom of page