Lumihangesta lehtipuuhun

Maanantaina koitti viimein se päivä, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa!!! Pääsin ajamaan! Ajoimme Jessican kanssa kahdestaan Valvi nimisellä suomenhevosruunalla. Saimme Valvin valjastettua helposti Simo-opettajan ohjeiden jälkeen. Lähdimme lenkille jännittyneinä, mutta innoissamme.

Kävi ilmi, että hevosta onkin aika helppo ajaa. Olin kuvitellut sen olevan paljon paljon vaikeampaa, kuin ponin ajaminen mutta olin väärässä. Hevosen takaa ei paljoa ylimääräistä nähnyt, mutta riitti kun näki edellä olevan kärryn pyörät ja ohjasi niiden väliin. Vauhtimme ei ollut vielä päätä huimaava, mutta huomattavasti nopeampi kuin ponilla.

Yhtä hymyä molemmat!

Ajoimme kummatkin kaksi kierrosta radan ympäri, ja palasimme talliin. Emme ehtineet ajaa sen enempää, koska opetukseen meni ennen tuntia niin kauan, mutta parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ajotunnin jälkeen kävimme nopeasti syömässä ja tallustimme V-talliin päivätallia varten. Päivätallin jälkeen palasimme asuntolalle, ja saimme ikävän viestin asuntolaohjaajalta. Joutuisimme muuttamaan Keskuksesta muualle remontin alta. Kysyimme, saisimmeko remontin jälkeen palata Keskukseen asumaan, mutta huoneiden käyttötarkoitus muuttuu. Olimme juuri kotiutuneet sinne ja viihdyimme todella hyvin. Aloimme sitten pakkaamaan, ja lähdimme vielä iltatalliin.

Iltatallin jälkeen asuntolaohjaaja tuli käymään, ja kävimme katsomassa mahdollisesti uutta asuntolaamme Koivua.

Päätimme muuttavamme Koivu 1, huoneeseen 3. Pakkasimme Keskuksessa loputkin tavaramme, ja menimme nukkumaan.

Tiistaina oli aamutalli, ja saimme tehtäväksi viedä Oonikan kengityspajalle. Ennen sitä meillä oli kuitenkin vähän luppoaikaa, mutta emme olisi ehtineet aamuupalalle ja takaisin. Ihana Sole makaili karsinassaan, ja kävin nopeasti rapsuttamassa sitä.

Sieltä menimme aamupalalle jonka jälkeen riensimme vaihtamaan haalarit päälle, ja suuntasimme ravitalliin. Olimme Jessican kanssa vaihtaneet ratsastustuntimme ajotuntiin, ja Simo tuli ystävällisesti omalla ajallaan ajamaan meidän kanssamme. Meitä oli yhteensä vain kolme plus Simo, joten saimme kaikki omat hevoset ajettavaksemme. Valitsin kärryjeni eteen Kurvin.

Näppärä Kurvi ajon jälkeen

Kurvi oli aivan ihana, todella seurallinen valjastettaessa, ja ajettaessa kulki kuin unelma. Ajoimme tällä kertaa hiittiksellä, ja pääsimme menemään aika paljon reippaampaa kuin eilen. Oli hieman huvittavaa kun joissain käännöksissä kärryt lähtivät vetämään lintassa, koska paksun puuterilumikerroksen alla oli vähän vielä lisää lunta, joka oli tasoittunut liukkaaksi kerrokseksi.

Ajaessa lumipaakut (tilsat hevosen kengistä...) lentelivät aika reippaaseen tahtiin naamaan, ja jotkut jopa sattuivat. Ja aloin miettimään, että täytyy kyllä olla jollain tapaa päästään sairas, kun haluaa mieluummin olla lumipallojen tulilinjalla hyytävässä pakkasessa, kuin lämmitetyssä maneesissa. Mutta minkäs sille mahtaa kun ravikärpänen puree, siihen ei löydy parannusta. Olin koko ajon ajan yhtä hymyä koko tyttö! Hymyilin suupielet korvissa hammashymyä, kunnes sain kovan lumipaakun huuleen, ja jouduin sulkemaan suun, mutta hymy ei hyytynyt. Ajon jälkeenkin olo oli niin hyvä! Uskomatonta.

Hevoset olivat hikistyneet hangessa juoksemisesta niin paljon, että ne piti pestä. Pesun jälkeen kuivatusloimi niskaan, melassia ja hevonen karsinaan.

Kerkesimme vielä päivätalliin, jonka jälkeen kävimme respassa hakemassa uusia avaimiamme. Saimme yhdeltä talonmiehistä muuttoapua, ja hän oli ihan ihmeissään, miten kolmella tytöllä on niin paljon tavaraa, mutta kaikki tavaramme mahtuivat kuitenkin yhteen autoon, eikä sitä tavaraa niin paljon kuitenkaan ole. Raahasimme tavaramme uuteen huoneeseemme ja aloimme vaihtaa järjestystä. Voin sanoa, ettei kannata lähteä raahaamaan kolmea yhteen pultattua vaatekaappia yhtään mihinkään suuntaan. Se painaa aika reippaasti. Kolmestaan saimme sen kuitenkin siirrettyä, ja sitten oli vielä sängyt ja pöytä.

Kello oli jo yllättävän paljon, ja meidän piti käydä vielä respassa vaihtamassa toinen avain, mutta koska respa meni jo klo 16 kiinni, piti meidän lähteä vähän leikkimään hengellä ja ottaa polkupyörät allemme, jotta ehdimme saada avaimet. Pyöräileminen lumessa ei ollut kovinkaan hauskaa, eikä turvallista. Ylämäessä ei meinannut päästä eteenpäin kun pyörät vain suti ja alamäessä sai pelätä jarrujen puolesta. Pyörät ei edes meinannut mennä suoraan kun pito puuttui.

Muuttopuuhissa. Vielä ennen hyllyjen siirtämistä hymyilytti

Kävimme siivoamassa Keskuksesta viimeiset pölyt ja palasimme Koivuun. Seuraava tehtävämme oli siirtää säängyt ja ne menivät helposti, mutta pöytä olikin taas toinen ongelmapesäke. Mittasimme kolmella eri metodilla, että pöydän pitäisi kyllä mahtua sänkyjen väliin. Emme kuitenkaan onnistunnet työntämään pöytää siihen. Hetken tuskailtuamme päätimme, että saamme tämän huoneen kuntoon, ennen liian myöhää illalla. Huoneemme on siis kohtuullisen pieni, ja kokoonsa nähden täällä on liikaa huonekaluja, mutta jotenkin ne piti asetella. Päätimme nostaa pöydän, joka on iso ja painava, sänkyjen väliin. Asiaa ei edes auttanut se, että molemmilla oli kolme patjaa päällekkäin, joten sängyt olivat ruhtinaallisen korkealla. Sanoimme voimakkaasti: "Kyllä heppatyttö jaksaa" ja heppatyttöhän muuten jaksaa. Otimme pöydän alta kiinni ja nostimme, jaloilla tietenkin. Eihän sitä ole tarkoitus raajojaan rikkoa. Nostimme kaikilla viimeisillä voimillamme ja saimme kuin saimmekin pöydän paikoilleen. Enää vain tavarat kaappeihin ja unta palloon, jotta jaksaa huomisen lukion aloituksen.

Pinja