Kiitos ja kumarrus

2018 alkaa olla lopuillaan ja olisi ehkä hyvä tiivistää vuoden huippukohdat.

Vuoteen on mahtunut paljon. Naurua, itkua, ystäviä, iloja, suruja, vanhojen tarinoiden loppuja ja uusia alkuja.

Vuosi alkoi 5.1 raveilla.

Ja helmikuussa alkoi yksi elämmän vaikeimmista ja samalla helpoimmista päätöksistä, joka vaati paljon miettimistä, monen ihmisen mielipiteitä ja itsensä oppimista. Yhteishaku. Sitä varten piti palauttaa opolle keltainen paperi viimeistään 14.2.

Sitten 16.2 olikin minun 16. syntymäpäivä. Kävimme Annan kanssa koulun jälkeen Nuvolessa syömässä jätksit.

Pienestä pitäen hevoset on ollut se juttu! Tämä kuva on Tanskasta eräältä maatilahotellilta, jonne jouduimme vähän vahingossa. kun varaamamme hotelli oli täynnä.

Helmikuuhun mahtui myös Valtterin vanhojen tanssit enkä malta odottaa, että saan tanssia omani. Maaliskuussa olin Idan kanssa Naantalissa kuvailemassa ja kävimme Hesburgerissa kylmän päivän päätteeksi.

Kävin myös maaliskuussa toisella iskoleirillä, joka oli monella tapaa unohtumaton.

Huhtikuussa jäimme Annan kanssa kauppakeskus Myllyyn jumiin.

Toukokuussa päätimme Annan kanssa jostain kumman syystä pyöräillä Nousiaisiin.

Normaalisti pyöräilemme vain Ruissaloon, mutta nyt lähdimme ihan toiseen suuntaan. Oli muuten rankka reissu ja vettäkin alkoi sataa kesken matkan. Menomatkalla hymyilytti vielä Maskun kohdalla. Takaisinpäin ei enää hymyilyttänytkään, ja matkassa oli kyse puhtaasti vain selviämisestä. En voi kyllä suositella. Reissu oli sanoinkuvailemattoman kamala. Ei enää ikinä, kiitos.

Kesäkuussa kävimme kaikkien koulun ysien kanssa Suomenlinnassa. Ja pari päivää sen jälkeen peruskoulu loppui ja luokan kanssa 11 vuotta kestänyt yhteinen matka tuli päätökseen. Lähdimme kuitenkin vielä yhdessä porukalla Ruissaloon juhlistamaan yhteistä taipalettamme.

Sitten seuraavana päivänä alkoi ensimmäinen rippileirini isosena. Sen viikon jälkeen muuten hajotti. Väsytti enemmän kuin oli vielä koskaan aikaisemmin väsyttänyt, mutta se oli täysin sen arvoista. Opin itsestäni todella paljon, ja löysin uusia puolia istsestäni, ja opin tunnistamaan omat rajani, mutta tein myös asioita, joita en olisi uskonut ikinä tekeväni, kuten esimerkiksi ryömin pölyisellä lattialla 90 nuoren edessä. Mahtava viikko kaikesta huolimatta.

15.6 sain elämäni parahaimmat uutiset ikinä. Olin sillä hetkellä toisella rippileirilläni ja soitin äitilleni hädissäni, kun luulin, etten päässyt kolmeen ensimmäiseen hakuvaihtoehtooni, Ypäjälle, Kuhmoisiin tai Kerttuliin. Myöhemmin äiti kuitenkin sanoi saaneensa Kuhmoisista epävirallisen tiedon että pääsin Ypäjälle. Myöhemmin päivällä iskä vielä vahvisti asian laittaessaan kuvan Ypäjälle valituista opiskelijoista, ja nimeni oli listalla.

Kesän toinen rippileiri oli täys floppi osaltani, enkä halua muistella sitä sen enempää. Melkein jopa harmittaa, että sain niin hyvät uutiset siellä ollessani. Sain siellä yön aikana kauniin piirroksen käteeni. Toivottavasti piirtäjästä ei tule seuraavaa Picassoa.

28.6 sain vihdoin kauan odotetun P-ajoluvan. Vielä ei ole yhtäkään starttia ajettu, mutta eiköhän sekin joskus vielä tule omalle kohdalle.

Kesäkuun lopussa alkoi vielä kesän kolmas ja viimeinen rippileri. Se oli yksi elämäni parhaimmissta viikoista ikinä. Porukka oli loistava ja illat sujui huvittavasti Annan ja Henkan kanssa, välillä vähän äänekkäästi ja unettomasti, mutta toisinaan oikein mallikkaasti. Ehdimme myös nukkumaan yhteisen tilan lattialla viimeisenä yönä.

Ensimmäisenä iltana vietimme iltaa laiturilla ja yllätys yllätys minulla oli mukanani muumikeksejä.

Heinäkuu meni palautuessa koko kesäkuusta ja kouluvuodesta. Kävimme Annan kanssa katsomassa Mamma Mia! Here We Go Again -leffan, joka oli aivan ihana! Tykkäämme molemmat Mamma Mia! -leffastakin, joten ei sinäänsä yllättänyt ettää molemmat pidimme jatko-osastakin.

Hyvä elokuva ja vielä parempi seura.

Heinäkuun lopussa lähdimme vielä perheen kanssa Tanskaan. Kaiken kaikkiaan se oli todella hyvä reissu. Oli kiva vaihtelun vuoksi asua ihan omakotitalossa, eikä aina hotellissa. Näki hieman eroavaisuuksia suomalaisessa ja tanskalaisessa talonrakennuskulttuurissa ja sai kokea miltä tuntui olla melkein paikallinen. Kävimme tivolissa (tietenkin), eläintarhassa, akvaariossa, hullujen asioiden museossa sekä kasvitieteellisessä puutarhassa.

Pääsimme Marikin kanssa viettämään siskoaikaa perhostalossa, ja pääsimme vielä näkemään lihansyöjäkasveja ja paljon muuta maksullisella alueella. Onneksi oli järkkäri mukana ja sai mahtavia kuvia.

19. elokuuta koulu alkoi. Lähdimme äitin kanssa kahdestaan matkaan ja pääsimme turvallisesti perille.

Syyskuussa lähdimme äitin kanssa kahdestaan Hämeenlinnaan. Hohtoneulonnan SM-kisoihin. Äiti pärjäsi hyvin, muttei valitettavasti sijoittunut. Lähdetäänkö ensi vuonna hauskaan reissuun uudestaan? Matkalla takaisin pysähdyimme Autokeitaalla ja söin Hesburgerissa. Äiti kertoi ostavansa "Berliininmunkkeja" vain sellaisista kaupoista, joissa sitä myydään nimellä piispanmunkki. Autokeitaalta äiti pystyikin ostamaan meille molemmille piispanmunkit. Söimme ne ja lähdimme takaisin kotiin.

Lokakuussa olin lukiossa ja kävin Turussa keskellä viikkoa milloin mistäkin syystä. Magneettikuvausta ja lääkäriaikoja.

Marraskuussa soluttauduin iskän työporukkaan ja kävin heidän kanssaan Koivusen ravitallissa tallikierroksella. Ihan kuin en olisi ollut siellä aikaisemmin...

Lukiokin alkoi hajottamaan niin paljon, että join viikon aikana kolme kahvia, enkä ole ikinä aikaisemmin edes juonut kahvia. Hups.

Joulukuussa tapasin opetus- ja kulttuuriministerin, surkea ensilumi satoi Ypäjällä, löysin uuden lempihevosen, koeajoin Ypäjän kebab-pizzerian, muutimme toiseen asuntolaan ja vaihdoimme huoneemme järjestystä, sekä vietin joulun opistolla.

Kiitos kaikille, jotka olivat tavalla tai toisella mukana vuodessa 2018. Toivottavasti 2019 tulee olemaan edes melkein yhtä tapahtumarikas ja täynnä iloa kuin tämäkin vuosi, ja tehdään siitä yhdessä aivan unohtumaton!

Hyvää uutta vuotta 2019!

Pinja