Kevättä rinnassa

Koeviikko piti aika kiitettävästi kiireisenä viimeiset pari viikkoa.

Pitkästä aikaa myös aurinkokin on ilmoittanut itsestään, ja olisi jo todella lämmin, ellei koko ajan tuulisi niin paljon. Nautitaan nyt kuitenkin auringosta niin kauan kun sitä kestää. Sillä voihan olla, että jo huomenna sataa vaikka lisää lunta.

Noniin maanantai 8.4. Lähdimme aamulla ravitalliin ja aamu alkoikin sitten aika vauhdikkaasti. Olimme Jessican kanssa päässeet/joutuneet varsakäytäville 1- ja 2-vuotiaiden varsojen armoille. Apua. Hain heti aamusta yhden varsoista sisälle ja sehän tulikin sitten aika reippaasti. Mutta eihän se ollut vielä mitään verrattuna kaukohevosen hakemiseen. Se jos joku oli aikamoinen reissu. Hain siis melkein 2-vuotiaan suomenhevosvarsan alatien tarhasta (sieltä on talliin vajaa kilometri) Ensinnäkin varsa on jo siinä vaikea, ettei se anna ottaa kiinni, toisekseen sille tulee ketju (=hevonen on hullu) ja kolmannekseen aikuisia ei ollut lähimaillakaan.

Ensimmäinen etappi oli saada hevonen kiinni. Onnistuin. Toisena piti odottaa Jessicaa, kun hän haki toisen hevosen lähellä olevasta tarhasta. Sekin onnistui, mutta huonosti. Varsani ei seissyt sekunttiakaan paikallaan, vaan alkoi puskemaan syliin, jonka jälkeen se alkoi nostamaan etupäätään. Jaiks. No sitten kolmas oli liikkeellelähtö. Ajattelin, että se onnistuisi, jos varsa ei kerran malttanut seistä paikoillaan. Väärässä olin. Sekoilu vain paheni. Tilanne sitten kärjistyi täysin pajaa ohittaessa, kun pakettiauto ajoi ohi. Sehän vasta saikin pikkuhevosen tolaltaan. Siinä vaiheessa oli pinna jo niin kireällä, että piti ärähtää. Vastaan tuli sitten muita tallin työntekijöitä, jotka iloisesti hihkaisivat: "Sulla tulee kiva aamulenkki ku juokset ton mäen sen kans ylös." Jes! Tuskin maltoin odottaa. Pääsimme kuitenkin mäen ylö yhteisellä tahdilla, ja loppumatkakin sujui melko mallikkaasti lukuunottamatta automaattiovien aukaisua. Loppujen lopuksi pääsimme turvallisesti talliin ja varsa karsinaan turvaan möröiltä. Talliin oli myös viime viikolla saapunut uusia vuotiaita varsa-akatemiaan ja ne on niiiiiin söpöjä!

Pääsin vielä hakemaan muutamia pikkuheposia, mutta ne tulivat jokainen omalla tavallaan ihan kunnollisesti. Ja kun karsinat oli siivottu, päästiin aamupalalle.

Ilmeestä voi päätellä, että oli aika tosi kivaa!

Aamiaisen jälkeen pääsimme II-talliin ohjasajamaan viime vuoden varsoja. Ajoimme Pormestarilla, tulevalla ravivarsalla. Hän meni oikein mallikkaasti ja pääsimme nätisti jopa alikukusillan alta, vaikka P ei ollut aiemmin sitä alittanut. Myös raviradan varikkoalueella P osasi käyttäytyä. Sitten kävimme lounallaa, ja sieltä matkamme kävi alapajalle, jossa pääsimme ajamaan traktorilla.

Tehtävänämme oli peruuttaa traktorin ja peräkärryn kanssa lautojen välistä, ja ajaa takaisin eteen. Se oli yllättävän hankalaa, mutta tärkeintähän on se, että näyttää siltä, että tietää mitä tekee, vaikka ei olisi aavistustakaan mitä olet tekemässä. Vielä loppupäiväksi talliin, ja sitten nukkumaan.

Huomenna on myös osaamisen arvioiminen eli siis käytännössä soveltuvuuskokeet halutulle osaamisalalle. Minulle kokeet siis suuntautuvat ravihevosten hoitamiseen ja valmentamiseen.

Vain sekuntteja ennen kuin Kurvi päätti räkäistä korvaan!

Tiistaina aamutalli sujui taas aika normaaleissa merkeissä. Muutama hepo sisälle, ja muutama ulos, karsinoiden siivous ja vesien tarkistus. Sitten vihdoin ja viimein. AJOTUNTI!!!! Valitsimme Jessican kanssa ajokiksemme Uukkarin, jolla emme olleet vielää menneet. Valintaan vaikutti myös se tosiasia, että Uukkarilla on potkuremmi, ja halusimmme oppia, miten se täällä laitetaan ja varsinkin lähestyvää pääsykoettamme varten. Se olikin sitten ihan oma mysteerinsä, koska tyyli oli täysin erilainen kuin se, minkä olin itse korttikurssilla oppinut. Onnistuimme kuitenkin lopulta laittamaan sen oikeaopppisesti ja lähdimme lenkille. Kurakelit päättivät myös siunata meitä läsnäolollaan ja sehän tarkoitti sitä, että ajaessa oli mutaa korvassa ja hymy huulessa. Kyllä heppatytön pitää olla säänkestävä.

Ajotunnin jälkeen pääsimme lounaalle, jonka jälkeen pikku breikki ja sitten takaisin sorvin ääreen pääsykokeen merkeissä. Ensimmäinen tehtävämme oli putsata nelipyöräkiesit, jotka olivat valhetelematta seisseet vintillä varmaan ainakin viimeiset 20 vuotta. Pölyt pois ja kärryt puhtaiksi. Sitten seurasimme vierestä kun Simo (ajo-opettajamme, ja toivon mukaan tuleva luokanvalvojamme) valjasti Kurvin mäkivyöllä ja längillä. Sitten pääsimme viemään Kurvinkin vintille ja kiesit perään. Kiipesimme kärryille ja Simo kuljetti meitä ympäri opiston aluetta. Hän oli aiemmin vitsaillut, että voimme sitten vilkuttaa kyydistä kuin kuninkaalliset. Ohikulkijat katsoivat ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu. Kokeemme päätteeksi purimme Kurvin valjaista ja palautimme karsinaan. Sitten olikin se päivä pulkassa.

Pinja