Joulufiilikset(kö?)

Ensimäinen jouluni poissa kotoa. 16-vuotiaana. Kokemus jonka olisin voinut vielä jättää kokematta.

Perinteiseen jouluuni on aina kuulunut aamulla riisipuro ja klo 12 joulurauhanjulistus. Sieltä takaisin kotiin ja melkein heti lähtö joulukirkkoon. Kirkosta sitten vielä mummolaan perheen, serkkujen ja isovanhempien voimin. Siellä jouluruoka ja illemmalla sitten vielä joulupukki.

Vasta nyt tajusin, kuinka olin pitänyt sitä perheen yhdesäoloa täysin itsestäänselvyytenä, vaikka sitä se ei todellakaan ole. En vielä vuosi sitten voinut edes kuvitella, etten seuraavana jouluna saisikaaan viettää joulua sukulaisteni kanssa. Näin kuitenkin kävi, eikä se ollut kovin miellyttävää. Koko ajan sai olla pidättelemässä itkua ja yrittää pitää itsensä kiireisenä, ettei ehdi ajatella, kuinka jää kaikesta itselleen niin tärkeästä paitsi.

Tallityöt piti ajatukset sopivasti muualla, mutta ruokalassa ja asuntolassa aikaa oli vain ajattelemiseen. Ruokalassa soivat joululaulut pahensivat vain ikävää, eikä illalla valojen sammuessa ikävä hellittänyt sittenkään.

Ensimmäinen jouluni ilman tippaakaan joulumieltä. Edes hevoset eivät saaneet mieltäni iloiseksi. Voisin melkein kutsua tätä joulua surulliseksi. Ainoat piristykset pävään olivat Jessica sekä mammalta saamani villahousut <3. Näin tämä joulu. Toivottavasti seuraavan saan viettää perinteisesti ja iloisemmissa merkeissä.

Pinja