Heppa-detox ja hermoloma

Lomat on lusittu ja huomenna palaan opistolle ja keskiviikkona takaisin sorvin ääreen opiskelemaan.

Ennen loman alkua olin päättänyt, että vietän täysin hevosvapaan loman, ja onnistuinkin siinä. Olin täyttänyt hevoskiintiöni aivan täpötäyteen, ja seuraavasta kerrasta olisi mennyt kupi nurin. Tarvitsin kunnon irtioton arjesta, ja onneksi, mutta valitettavasti hevoset kuuluvat siihen. Opiskelu on todella raastavaa ja voimia vievää. Etenkin henkisesti. Fyysinen puoli tottuu päivässä tai parissa työskentelyyn, eikä ole omalta osaltaan ollenkaan niin haastavaa, kuin yrittää pitää mieli kunnossa. Täytyy vain pitää tavoitteet mielessä ja ajatella tulevaisuutta, mitä työllä ansaitsee.

Uuden vuoden pääsin viettämään perheeni kanssa. Kävimme perinteisesti kiinalaisessa ravintolassa, sekä katsoimme upean ilotulituksen. Kun on niin sanotussti menettänyt yhden perinteisen juhlan perheen kanssa, osasin arvostaa pelkkää yhdessäoloa aivan eri tavalla ja paljon enemmän.

Kuva on viime vuodelta samasta ilotulituksesta, koska en jaksanut tänä vuonna ottaa kameraa mukaan

Vielä vähän illemmalla Anna tuli meille ja kävimme ostamassa juotavaa. Koska ikää ei ole riittävästi alkoholipitoisiin juomiin (ei siis sillä, että tarvettakaan olisi), ostimme prinsessa-limonadia, kuoharipullossa tietenkin, ja ostimme myös asianmukaiset lasit.

Valvoin juuri ja juuri keskiyön yli, mutta nukahdin melkein samantien vuoden vaihtumisen jälkeen. Olin nimittäin saanut unirytmini erittäin mahtavaksi! Menin normaalisti nukkumaan 22 aikoihin ja heräsin 8 maissa.

Olikin ihan oma seikkailunsa yrittää löytää näitä Citymarketista, mutta löytyi kuitenkin!

Mutta, unirytmini meni ihan levälleen, kun näin muutamaa kaveriani pitkästä aikaa. Näemme yleensä vain kerran vuodessa, koska asumme kaikki eri puolilla Suomea, mutta tällä kertaa päätimme nähdä yhden kerran enemmän, joten matkasimme kaikki Poriin, tarkemmin ottaen Ulvilaan. Heillä oli tietenkin ollut jo viikko lomaa ja heidän unirytminsä meni niin, että mennään nukkumaan 5 jälkeen aamuyöstä ja herätään 14 aikaan päivällä. Jaa, kivaa minulle. Ensimmäisenä yönä pääsin nukkumaan jo 2, ja heräin itse vasta 11.30, mutta meistä viimeinen heräsi vasta 15.30!!!! Olin siihen aikaan normaalisti syönyt jo kolme ateriaa, aj nyt en ollut syönyt edes aamupalaa. Toisena yönä pääsin nukkumaan vasta 4 aamuyöllä! Siitä huolimatta heräsin 11.30. Bussini Turkuun lähti jo 14.30, joten muidenkin oli pakko herätä hieman aikaisemmin silloin. Kotiin päästyäni olin aivan rättiväsynyt, ja huomasin, etten saanutkaan enää unta 22 aikaan. Valvoin 23 asti, ajattelin, kohta nukahdan. No en nukahtanut. Katsoin kelloa, joka näytti jo 1.30. Siinä vaiheessa tiesin, että unirytmini oli pilalla. Ja sitä ei noin vain korjatakkaan minun nukahtamisvaikeuksien kera.

Koko loman tämän reissun jälkeen mennyt nukkumaan vasta 1 jälkeen ja herännyt vasta 11 jälkeen. Nyt vihdoin ymmärrän niitä jotka heräävät aikaisin, koko päivähän menee ihan hukkaan, jos herää vasta puolen päivän aikaan.

Koko loput pari viikkoa kulutin puhtaasti voimien keräämiseen. En tehnyt mitään erityistä. Loppulomasta aloin hieman elää taas. Kävin torstaina heti aamusta, mukavasti 7.45 lääkärissä, sopiva aika sinänsä, kun ajattelee, että nyt nukahdan aikaisin illalla. Väärässä olin jälleen. Ei sinäänsä kyllä edes yllättänyt.

Lauantaina oli Marikin 8-vuotis syntymäpäiväjuhlat kertaa 2. Ensin 12 sukulaissynttärit, ja illalla 18 lastenkutsut. Olin lupautunut ylimääräiseksi "aikuiseksi" vahtimaan 20 lasta riehumassa. Ehdin kuitenkin napsia valokuviakin, mutta kävi ilmi, ettei edes automaattiurheilukuvausasetus ole tarpeeksi nopea vangitsemaan juoksevaa 8-vuotiasta kuvaan paikoillaan. Sain kuitenkin muutaman ihan onnistuneen otoksen.

-Kyl tääl niin monena saa olla, Uuden Päivän tuotantotiimin jäsenen sanoin.

Vahdin lapsia, otin kuvia, hyppäsin karkkimereen, leikin pallomeressä, annoin vauhtia keinussa usealle lapselle ja autoin vielä tarjoiluidenkin kanssa.

Sunnuntaina kävimme perhetuttujemme luona ja Marikilla oli voimistelutreenit ja olin mukana viemässä ja hakemassa häntä, koska en muuten nää Marikkia melkein ollenkaan, koska hänen harrastuksena vievät melkein koko päivän melkein joka päivä koulun lisäksi, ja ihan kuin minulla olisi parempaa tekemistä. Kävin myös äitin kanssa hakemassa Hillan ja Marikin mummolasta, ja kävelin keskustan läheltä kotiin pinaattileetupaketti taskussa.

Tänään jäljellä on pakkaus ja huomenna lähtö. Opistoa ei ole kyllä yhtään ikävä, mutta haluan joskus valmistuakin, ja saada ylioppilaspaperit käteen. Toivottavasti saan unirytmini nopeasti takaisin.

Pinja