Gaalailta!

Heräsin lauantaina aikaisin aamulla. Kello 9. Alunperin tarkoitukseni oli lähteä 11.25 junalla, mutta se olikin sitten täynnä ja jouduin menemään bussilla. No problem. Aamulla tuli vaan vähän kiirus, mutta koska iskä heitti sitten linja-autoasemalle, siitäkin selvittiin. Onnibussilla matka taittui sutjakkaasti, ja olin Kampissa jo hieman yli 13.

Hortoilin siellä sitten ympäriinsä hetken ja olin ihan hukassa. Sompailin hetken vesisateessa ja eipä ne kiharretut hiukset kauaa sen jälkeen kiharia ollut, mutta loppujen lopuksi löysin taksin, jolla menin Vermon raviradalle. Taksikuskini oli oikein mukava joku abaut 25 -v mies. Hän kyseli kuinka päiväni oli lähtenyt käyntiin ja juttelime siinä sitten niitä näitä.

Olin Vermossakin aluksi hieman hukassa. Löysin narikalle, ja sitten löysin tieni aulaan. Join mehua ja söin pari keksiä.

Hieman ennen kello 15 siirryimme ravintolakatsomoon, jossa alkoi Future Workshop. Workshoppiin kuului alkusanat, jonka jälkeen panelistit alkoivat kertoa omista aiheistaan. Paneelissa oli mukana esteratsastaja, eläinlääkäri, somevaikuttajia, hippologi opiskelija sekä muita. Oli todella mielenkiintoista kuulla hieman vanhempien näkökulmaa asioihin, mutta myös nuoremmat panelistit toivat todella laajan oman näkemyksensä mukaan. Tamara Skutnabbin sanoin "Pitää vaan uskaltaa mennä ja tehdä" ja näinhän se on. Uskalla tehdä sitä omaa juttua ja tavoitella sitä mitä oikeasti haluaa. Paneelin jälkeen vastasimme Padlet-alustalla oleviin kysymyksiin henkilökohtaisesti, jonka jälkeen keskustelimme pöytäryhmittäin siitä, miten nuorisoraviurheilua tulisi konkreettisesti parantaa. Minun pöydässäni istui Lappeenrannasta ja Mikkelistä tulevat nuorisoedustajat ja -ohjaajat. Hekin sanoivat samaa kuin monet panelistitkin, että ravikouluja pitäisi olla enemmän ja keskeisillä paikoilla, jotta harrastuksen aloittaminen ei vaatisi omaa ponia tai ettei poneista hevosiin siirtymisessä olisi niin isoa kynnystä.

Workshop päättyi 17.00 ja gaalaan oli aikaa noin tunti. Saimme vaihtaa vaatteet kabinetissa, jonka jälkeen oli vapaata aikaa 18 asti. Menin kuitenkin aika pian takaisin istumaan pöytääni, koska eipä sillä hetkellä ollut juurikaan muuta tekemistä. Aika kului nopeasti ja sitten olikin gaalan aika alkaa.

Jälleen oli alkusanat jonka jälkeen oli aika hakea gaalaillallista. Illan menúun kuului salaatinlehtivalikoima, vadelma-vinegrette, savulohisalaatti, tomaatti-mozzarella pastasalaatti, talon leipävalikoima ja levitteet, paahdettua maissikanaa ja kermaista currykastiketta, punajuuripihvit ja minttu-jogurttia, pilahviriisiä, sekä tietenkin jäätelöbuffet ja tuulihattuja.

Ruoan ottamiseen meni todella kaunan, kun linjastoja oli vain yksi ja ihmisiä hieman päälle sata. Loppujen lopuksi kaikki kerkesivät saada ruokaa, ja aloitettiin palkintojen jako. Tilaisuuden juontajaparin toinen osapuoli näyttelijä Marius Laiho. Siis salkkareiden Tommi! Palkintojenjaon puolessa välissä piti olla pieni 10 minuutin tauko, jonka aikana kaikkien oli tarkoitus hakea jälkiruokaa. Tauko venyi lievästi sanottuna hieman. Tauko kesti sitten yli 40 minuuttia, mutta palkintoja ei kuitenkaan ollut enää montaa.

Gaala loppui aika tarkkaan aikataulun mukaan 21.30. Hain takkini narikasta, vaihdoin korkkarit talvikenkiin ja soitin taksin. Taksi kiidätti minut Kamppiin, jossa olin juuri sopivasti 21.57 ja yksi bussi Turkuun lähtisi 22.00. Viipotin vauhdilla portille ja menin bussiin. Istuuduin bussiin mukavasti ja kauhukseni huomasin, ettei bussissa ollut USB-porttia. Ja akkuni oli jo aivan finaalissa täsä vaiheessa päivää kun Onnibussissakaan pistorasia toiminut.

Laitoin kuulokkeet korviin ja yritin pysyä hereillä kaikin voimin. Pääsin Turkuun aikataulun mukaisesti ja menin taksilla kotiin, koska koko perheeni oli jo nukkumassa, bussit ei kulkenut enää 00.30 aikaan, eikä kellään täysjärkisellä tule mieleenkään lähteä siihen aikaan yöstä seikkailemaan Turun keskustassa kävellen kotiin. Pääsin kotiin ja söin kaksi banaania pahimpaan nälkään. Rupesin miettimään, etten ollut nähnyt äitiä koko vuorokauden aikana, vaikka molemmat olimme olleet kotona. Tai no äiti oli lähtenyt jo ennen mua Tampereelle, mutta kuitenkin. Miettimisen jälkeen pääsin loppujen lopuksi 1 jälkeen aamuyöstä nukkumaan.

Gaalailta ohi, väsyneet fiilikset, mutta reissu oli kyllä kaiken sen arvoinen. Mahtavaa päästä mukaan konkreettisesti vaikuttamaan. Ja vielä tärkeä asian puolesta. Haluaisin kannustaa kaikkia muitakin lähteä ennakkoluulottomasti mukaan ihan kaikkeen, mikä kiinnostaa edes 0.0001% verran. Se kannattaa.

Pinja