Ensimmäinen viikko

Sunnuntaina 19.8.2018 saavuimme äitini kanssa Hevosopistolle. Pieni hybridiautomme oli pakattu täyteen tavaroitani. Suurimman osan tilasta vei kuitenkin pyöräni, josta jouduimme irrottamaan eturenkaan, jotta sen saisi autoon kaadettuamme takapenkit. Jätimme auton oppilasruokalan taakse ja kävelimme auditoriolle, josta ensimmäisen päivän ohjelmamme alkoi kello 16. Siellä meille pikaisesti esittäytyi tutorimme ja muutama muu koulun henkilökuntaan kuuluva.Sieltä pääsimme vajaan puolen tunnin infotilaisuuden jälkeen siirryimme opistohallille, josta saimme asuntolamme avaimet. Luokkani HHlu18 asuntolana toimii pääsääntöisesti Kullero 6. Siinä oli sitten hetki aikaa purkaa tavarat huoneeseen ja sen jälkeen menimme syömään. Vielä päivällisen jälkeen menimme ryhmänohjaajamme mukana auditorioon, jossa saimme lisää infoa ja sen jälkeen kävimme vielä pikaisesti äitini kanssa asuntolalla ja sitten äiti lähtikin ajamaan takaisin Turkuun.

Kun olin saattanut äitini parkkipaikalle ja palasin asuntolalle, vanhemmat opiskelijat olivat tulleet sinne ja kertoivat kaikkea mahdollista ja kyselivät meiltä mm. että mistä tulemme ja keitä olemme.  

Kun vanhemmat opiskelijat olivat lähteneet aloimme tutustua keskenämme enemmän. Meillä kaikilla synkkasi heti ja kaikki olivat todella mukavia. Jo nyt on ihana ajatella, että saan jakaa vähintään kolme vuotta kestävät opintoni juuri heidän kanssaan. Sitten olikin aika mennä nukkumaan ja juttelimme vielä huoneessamme kämppikseni kanssa hetken ennen kuin nukahdimme.

Nukuin ensimmäisen yön hieman huonosti ja levottomasti, mikä on toki täysin ymmärrettävää uudessa paikassa isojen muutoksien jälkeen. Lähdimme porukalla aamupalalle ja sen jälkeen siirryimme opiston toiseen päähän kurssikeskus-luokkaan. Siellä meille esittäytyi asuntolaohjaaja. Sieltä siirryimee viereiseen Kaneva-luokkaan, jossa meille esittäytyi koulutussihteeri, joka kertoi hieman opinnoista, ja kelan tuista ja esim. opiskelijakortista ja muista hyödyllisistä asioista, joita uuden opiskelijan tulee tietää. Vielä viimeisenä siirryimme Vanhan koulun luokkaan ja siellä kuuntelimme opintoneuvojaa, joka kertoi meille mm. wilma-tunnuksista.

Sitten kävimme syömässä maittavan lounaan ja sen jälkeen ryhmänohjaajamme Miia esitteli hieman paikkoja. Sitten loppupäivä meillä olikin vapaata ja lähdimme yhdessä kauppaan. Kaikki voi varmasti kuvitella kun innokkaat uudet opiskelijat lähtevät kauppaan ja pitäisi ostaa jotain edes hieman järkevää ja lähdet kaupasta käsissäsi kaikkea muuta paitsi järkeviä ostoksia.

Illemmalla asuntolaamme saapui lisää vanhempia opiskelijoita, jotka olivat paljon mukavampia kuin edelliset (mukaviahan hekin olivat, mutta hieman päällekäyviä). Sitten taas kävimme iltatoimiin ja nukkumaan!

Tiistaina esittelyssä oli kouluterveydenhuolto eli siis terveydenhoitaja, kuraattori ja psykologi kertoivat tarkemmin työtehtävistään ja koska ovat tavoitettavissa. Lounaan jälkeen lähdimme Miian ja Elinan kyydeillä kiertämään Ypäjän keskustaa.

Palattuamme opistolle Elina lähti oman luokkansa hoitamaan tehtäviään; putsaamaan opistohallin maneesia. Elina pyysi meitä auttamaan, ja osa luokastamme meni, minä mukaan lukien. Kun saimme maneesin ikkunalaudat ja penkit puhtaiksi pölystä pääsimme Elinan kanssa katsomaan pikkuvarsoja laiitumelle. Pääsimme jopa silittelemään niitä. Suurin osa varsoista oli todella seurallisia ja kilttejä. Kun lopetti yhden rapsuttamisen ja oli siirtymässä toiseen, edellinen varsa alkoi seurata. Kiersimme myös tallialueella ja Elina osasi kertoa todella hyvin kaikesta. Tallista löytyi jopa kaski russponia!

Keskiviikkona koitti se kaikkein pahin. Jouduimme matikka- ja lukuseuloihin.  Ne olivat onneksi aika helppoja, mutta kyllä sen huomasi, että kesälomalla olisi ehkä pitänyt lukea ja laskea edes jotain. Silti suoriuduimme kaikki niistä ainakin parhaamme mukaan. Vielä illemmalla kävimme II-tallissa katsomassa sisälle tuotuja varsoja ja kyllä ne vaan ovat niin käsittämättömän suloisia.

Torstaina olikin sitten vuorossa ryhmätehtävän teko. Ryhmässä oli tarkoitus keksiä hevosalan ammatteja niin monta kuin keksi. Ja mehän keksittiin. Keksimme paljon oikeita ammatteja, mutta taisi listaan osua muutama ei niin virallinen ammattikin esim. TOTO-pelaaja. Perjantaina emme oikeastaan tehneet mitään muuta kuin kävimme lounaalla, ja sen jälkeen pääsimme lähtemään kotiin.

Fiilikset ekan viikon jälkeen: aivan huikeat! Perjantaina ennen kuin ketään lähti halasimme kaikkia ja surkuttelimme, koska jouduimme lähtemään, mutta lohduttauduimme sillä, että ylihuomenna näemme taas! Jo nyt huomaa, että vaikka opistoalue on aivan hirveän iso ja sekava, sen oppii hyvin tuntemaan jo yhdessä viikossakin. Metsäreitit ovat vielä hieman pimeän peitossa, mutta sitten kun niitä alkaa käyttää, niin kyllä se siitä.

Pinja