Ensiapukurssi, muttei sittenkään.

Maanantaina mulla piti olla opintoihin sisältyvä ensiapukurssi, mutta kouluttaja ei saapunutkaan ja seisoimme epätietoisina puoli tuntia pakkasessa luokan ulkopuolella. Kurssin peruuntumisen johdosta jouduimme iltatalliin, mutta onneksi melkein koko muu päivä olikin sitten vapaata, ja ehti kerätä voimia tarpeeksi.

Koko viikko oli perustallia, eikä mitään sen kummempia viikkoon mahtunutkaan. Tiistaina tosin kävimme koeajamassa Ypäjän kebabpizzerian, ja otin pizzan tomaatilla ja juustolla. Pizza oli hyvä, muttei kuitenkaan vedä vertoja Kotipizzalle.

Ehdin kuitenkin löytämään uuden lempihevosen II-tallista, nimittäin 14-vuotiaan suokkitamma Taalerin. Hellyyttävä Taaleri sai minut ihastumaan sen värikkääseen luonteeseen. Joskus se luimii ja näyttää hampaitaan, mutta silmänräpäyksessä se saattaakin jo kerjätä rapsutuksia. Saimme keskiviikkona komennon tallimestarilta, että saimme jäädä harjailemaan heppoja, jos halusimme. Olimme siis tehneet aamutallin jo valmiiksi, mutta jäimme vielä antamaan rakkautta heposille puoleksi tunniksi. Kun lähdimme, teki oikein pahaa katsoa, kun Taaleri olisi mielellään tullut mukaan, mutta se joutui jäämään ihan surkeana yksin karsinaan :(. Voi pientä.

Tallit sujui normirutiinilla, mutta opimme käyttämään käsitrukkia kuin ammattilaiset. Olimme siis käyttäneet sitä aikaisemminkin, mutta meno oli ollut kovin keskinkertaista. Nyt olemme jo melkein ihan pro käsitrukinkäyttäjiä.

Onneksi tallia tehdessä, ehtii kuitenkin olla hevosten kanssa, vaikkakin aika vähän, mutta tarpeeksi. Juttelimme Jessican kanssa, siitä miten vietämme uuden vuoden jälkeen alkavan lomamme suurimmaksi osaksi hevosetonta lomaa. En olisi ikinä uskonut sanovani näin, että oli äärimmäisen virkistävää päästä kotiin viikonlopuksi, vaikka minulla onkin paljon tekemistä, mutta tämän viikon hevoskiintiö on virallisesti täyttynyt. Pieni hengitystauko raikasta tallitonta ilmaa, ja sitten jaksaa taas painaa kokonaisen viikon kaikki kolme tallia päivässä. Siitä voi tulla aika haastavaa, koska jouduimme Jessican kanssa (onneksi kuitenkin yhdessä) IV-talliin, joka on aivan opiston toisella puolella, ja joudumme melkein lähtemään asuntolasta jo 5.30, vaikka olemme normaalisti heränneet vasta silloin, ja sekin on tuntunut jo rankalta. En halua edes kuvitella millainen ensiviikosta tulee.

Ensinnäkin se, että joudun viettämään joulua poissa kotoa on jo yksinään tarpeeksi inhottavaa, mutta sitten joudun vielä kaikista kauimpaiseen talliin. Enää ei voi mennä edes pyörällä, kun on lunta ja liukasta.

Ei siis muuta kuin hymy pyllyyn ja menoks!

Pinja

Pikkuinen Taaleri <3