En osaa enää laskea! APUA!

Tänään tiistaina 30.10 edelleen hieman kipeänä pungersin itseni koulun penkille, mutta olotilani oli edelleen hieman puolikuntoinen, ja sen huomasi myös keskittymisessä. Viime viikon englanninkoe oli mennyt oikein mallikkaasti. Arvosana 9,5. Olin tyytyväinen. Toisaalta se oli viime viikon suoritus se. Onneksi oli, koska tällä viikolla en olisi siihen pystynyt tämän jatkuvan päänsäryn kanssa. Nenä tukossa, ääni lähtenyt ja kurkku kipeä. Edelleen. Olin sentään saavuttanut normaalin ruumiinlämpötilani, mutta eipä sitä paljon huomannut. Muu koulupäivä sujui kuitenkin kaikesta huolimatta oikei mallikkaasti, paitsi matematiikan tunti.

Kävimme läpi funktioita. Toki koko lyhyen matematiikan ensimmäinen kurssi on kuulemma pelkkää kertausta peruskoulusta, mutta ihan kuin minä mitään muistaisin tunneilta, joilla en kuunnellut (Sori äiti, mut numerot puhu puolestaan ni eihä sil sit mitää välii oo). Opettajammekin oli kerennyt vaihtua, kun alkuperäinen opettajamme oli jäänyt äitiyslomalle, ja saimme sijaiseksi jonkun miehen, joka vaikutti hieman ehkä kenties omalla tapaa epäpätevältä. Hänen tunneistaan ei ymmärrä mitään, ja on todella sääli, koska olin jakson alussa oikeasti ymmärtänyt ja oivaltanut uusia asioita, mutta uuden opettajan myötä alamäki alkoi samantien.

Joka tapauksessa aloin laskemaan ja pääsin viimeiseen pakolliseen tehtävään, kun vastaukseni oli väärin, mutta lauseke ja välivaiheet olivat juuri niin kuin kuuluikin, kunnes huomasin, missä meni vikaan. Jessicalla oli käynyt aivan samalla tavalla ja ennen kuin huomasimme, olimme hyvin itsevarmoina väittäneet opettajalle, että kyllä tämä nyt on oikein ja laskinkin näyttää näin, niin miksei vastaus ole oikein. Noh ongelmahan on, ettei 3+4 ole 12. Ja 12 jaettuna -2 ei ole 2,5. Siinä siis meni vikaan. Tämän tajuttuamme purskahdimme nauruun. Nauroimme kuollaksemme kyyneleet silmisä. Jopa opettajamme oli hieman huvittunut koomisesta tilanteesta. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin laskun laskettua, ja tunti olikin melkein loppunut, eikä tarvinnut tehdä enempää tehtäviä.

Myöhemmin asuntolalla innostuin kuin pikkutyttö ja teinitytön tavoin aloin kiljumaan, ja kirmasin olkkariin, koska Jessica oli siellä. Siinä innostuksissani törmäsin sitten sammutuspeitteeseen. En edes tiennyt sen olemassaolosta, joten ehkä oli ihan hyvä, että innostuin.Ihan kätevä sen jälkeen kun on asunut täällä kaksi ja puoli kuukautta ja nyt vasta huomata, että sammutuspeite löytyy. #paloturvallisuus Innostumisen jälkeen, nälkä alkoi painaa, ja söin satsumoita. Olin eilen ostanut niitä 10, ja pelkäsin, etten saisi niitä viikon aikana, mutta olinkin väärässä. Iltaan mennessä olin syönyt kaikki kuusi, jotka oli eiliseltä jäänyt jäljelle. Huomenna siis satsumakaupoille.