10.n päivän talliputki

Tulimme opistolle jo sunnuntaina 17 jälkeen. Kävimme Jessican kanssa viemässä yhden paketin sukulaiseni luokse, jonka jälkeen kävimme kaupassa. Ostin maailman söpöimpiä muroja, ja spontaanin päähänpiston aiheuttamasta aivovauriosta johtuen, päätimme sijoittaa vähäiset roposemme hiustenleikkuusaksiin.

Maanantai alkoi chillisti vasta 8.15 teoriatunnilla. Pääsimme hakemaan varsoja ja tammoja laitumelta, ja opettelimme siinä samassa hevosen taluttamista. Sitten pääsimme syömään lounasta. Ja ai että! Täällä on suurimmaksi osaksi aina niin kovin hyvää ruokaa, etten voi edes käsittää, että koulussa on näin hyvää ruokaa. Syksyllä saa porkkanalaatikkoa ja riisipuuroa, ja tänään oli ryynimakkaraa ja perunamuusia.

Lounaalle pääseminen tänään onkin aivan toinen tarina, kun halusimme Jessican kanssa mennä kahdestaan syömään, kun olemme aina menneet porukalla. Ja jos joskus olemme kahdestaan, kaikki ihmettelevät missä olemme ja mitä teemme, joten päätimme livahtaa ikkunasta ulos xdddd. Onneksi meillä oli kumisaappaat huoneessamme, joilla pääsimme ulos sateeseen. Lampsimme sitten sateessa hupparit päällä ruokalaan. Hihitimme koko matkan, koska kumpikaan meistä ei voinut käsittää, että olimme oikeasti kiivenneet ikkunasta ulos. Lopulta pääsimme syömään ryynimakkaraa. Kun tulimme takaisin, kiipesimme jälleen ikkunasta sisälle, ja housumme kastuivat melkein kokonaan, koska ikkunalautamme oli kastunut, ja ikkunamme alle muodostui pienimuotoinen kuralätäkkö, jonka kyllä siivosimme jälkikäteen.

Päivä jatkui vielä päivä- ja iltatallin merkeissä, jonka jälkeen lähdimme kyläilemään kavereidemme luokse ja päätimme jäädä sinne yöksi. Kävimme omassa asuntolassamme ja haimme huomisen tallivaatteet ja muut yötarvikkeet, kuten esimerkiksi peiton ja tyynyn. Yökyläily kuulostaa ideana oikein mukavalta, mutta aamulla, kun on nukkunut ainoastaan 30 minuuttia koko yön aikana, se ei tunnu enää yhtään niin mukavalta. Valitettavasti kaverimme asuvat opiston toisessa päässä, ja jouduimme lähtemään sieltä jo 5.40, jotta ehtisimme II-talliin kuudeksi. Aamutalli sujui normaalisti ja päivä meni muutenkin kutakuinkin niin kuin joka muukin päivä.

Iltapäivällä, kun palasimme tallista, oli kylmä, ja väsymys painoi erityisen paljon, olisi tehnyt mieli mennä nukkumaan, mutta ilman peittoa ja tyynyä se olisi epämukavaa ja yhtä tyhjän kanssa. Makasin kuitenkin sängylläni, mutta lämmittelin takkini alla. Siinä vaiheessa tuli hieman surkea olo. Jouduin tosissani lepäämään takki peittona, huoh.

Myöhemmin illalla kaverimme palautti peittoni takaisin, kun tuli käymään meillä. Hän ei kuitenkaan ollut kauaa, mutta se ei kiinnostanut, koska olin saanut peittoni ja tyynyni takaisin!

Keskiviikkona oli taas aamulla 8.15 teoriaa, ja saimme nähdä,, miten ähkyä hoidetaan. Kuuntelimme hevosen suolistoääniä, talutimme ja juotimme hevosta ja seurasimme, kun eläinlääkäri ensin tutki hevosen lantaa, että onko siinä hiekkaa, ja sen jälkeen otti hiekkaa pois sen peräsuolesta jonka jälkeen ell letkutti hevosen. Letkulla hevoseen pistettiin sieraimen kautta ensin vettä muutama litra, ja sen jälkeen öljyvesiseosta kaksi kertaa, jossa oli 2 litraa vettä, ja 3 litraa öljyä, joka auttaa hiekkaa tulemaan helpommin ulos, ettei se jää hankaamaan suolta rikki. Letkutuksen yhteydessä kuuntelimme hevosen sydämenlyöntejä stetoskoopilla.

Torstaina teimme viikkosiivouksen tallissa. Tai siivouksen, jota kutsutaan nimellä viikkosiivous, vaikka se ei todellakaan ole mikään viikottainen. Jotkut siivosivat tallin käytäviä ja karsinoiden ovia ja sen sellaista, osa puhdisti harjoja, pesi varusteita ja minä ja Jessica jouduimme/pääsimme pesemään riimuja. Niitä oli aivan törkeän paljon. Sen lisäksi, että siinä oli kaikkien henkilökohtaiset riimut, kasassa oli vielä ainakin 50 ylimääräistä riimua, joita käytetään haettaessa hevosia laitumilta ja muualta. Valtasimme pesupaikan, istuimme ämpäreiden  päälle, otimme mäntysuopaa ja juuriharjan ja aloimme jynssätä. Siinä kului muutama tunti, jonka jälkeen jatkoimme tallia tavallisesti.

Tallia tehdessä, eräs äärimmäisen pätevä lähde totesi minun kärsivän vakavasta Vigotiini-riippuvuudesta. II-tallissa on siis hevonen nimeltä Vigo, ja taisin hieman ihastua siihen… Se on vaan niin hieno. Tallissa on myös toinen hevonen, josta pidän erityisen paljon. Sympaattinen ja leikkisä suomenhevonen Ystiina.

Torstai on yleensä asuntolassamme siivouspäivä, ja tällä viikolla oli minun ja Jessican siivousviikko. Tamppasimme matot, imuroimme ja moppasimme lattiat, siivosimme vessan ja putsasimme sohvatyynyt.

Perjantaiaamu olikin erityisen jännittävää aikaa 8.15 piti olla V-tallissa, eli siis ratsastuskoulun tallissa. Se tarkoitti sitä, että meillä oli ensimmäinen ratsastustunti opistolla. Opettajamme kysyi meiltä, millaisia hevosia haluaisimme, ja vastasin tietenkin; rauhallisen ja tasaisen. Sain ratsukseni suomenhevosruuna Taiston. Menimme kaartoon tallin pihalle, ja nousimme selkään. Lähdimme siitä Riviera-nimistä polkua pitkin Haimi-hallia kohti. Maneesiin päästyämme kävelimme hetken uralla, jonka jälkee aloimme tehdä pääty-ympyrää. Tehtävää hankaloitti se, että käytössämme oli vain neliön mallinen osa maneesista, koska yli puolet siitä oli yksityisen valmennuksen käytössä. Tunnin aikana teimme ympyrää käynnissä, kevyessä ravissa ja lopuksi pääsimme vielä laukkaamaan. Laukkaaminen jännitti minua hieman, koska uusi hevonen alla, ja viime ratsastustunnistani on aikaa reilut 3 vuotta. Loppujen lopuksi teimme Taiston kanssa hyvää yhteistyötä ja molemmat olimme hyvällä tuulella tunnin loppuun saakka. Olin tunnin jälkeen todella ylpeä itsestäni, että olin uskaltanut laukata ja jopa pysyin selässä xdd. Tunnin päätyttyä menimme maneesissa kaartoon, tulimme selästä alas, ja toinen ryhmä nousi selkään. Jos joku vielä kehtaa väittää, ettei ratsastus ole urheilua, voivat he ilomielin katsoa sykemittarin lukemia tunnin aikana. Keskivertosykkeeni oli ratsastaessa 146, ja maksimisyke 166.

Lähdimme sateessa tallustamaan takaisin kohti V-tallia, jossa meille opetettiin hevosen esittämisen perusasiat. Harjoittelimme esittämisen oppeja Ystiinan varsalla, Isännällä, joka tosin ei ole enää mikään pikkuvarsa, vaan ratsastuskoulun hevonen. Opimme, miten hevosen pitää seistä tuomareiden edessä, ja miten sitä kävelytetään. Tämän oppitunnin jälkeen kävimme syömässä, ja lähdimme II-talliin päivätalliin.

Päivällisen jälkeen kirmasimmekin sitten jo III-talliin iltatalliin 16.30. Se olikin paljon mukavampaa, koska pääsimme ravitalliin. Iltatalli sujui mukavasti kun laitoimme heiniä ja vesiä ja toimme hevoset sisälle. Kaikki hevoset tulivat poikkeuksellisesti yöksi sisälle, myrskyvaroituksen takia.

Iltatallin jälkeen hajotti ja väsytti niin paljon, että matkalla asuntolalle, voimat yksinkertaisesti vain loppuivat. Emme päässeet enää kävelemään pidemmälle, ja matka pysähtyi noin 100 metriä, ennen ovea. Istuimme Ulpukka-asuntolan parkkipaikalla täysin surkeina ainakin 15 minuuttia ja valittelimme väsymystä ja nälkää. Kun lopulta pääsimme asuntolaan, päätimme suihkun jälkeen lähteä katsomaan Ypäjä Horse Show´ta opiston toiseen päähän. Kenellekään ei tullut siinä vaiheessa, mieleen että, hetkinen, olisi kenties ehkä voinut syödäkin jotain, kun nälkä kuitenkin vaivasi.

Lauantaiaamu alkoi 6.00 heinien ja vesien jaolla, jonka jälkeen aloimme jotkut tarhaamaan hevosia ja osa siivosi karsinoita. Kun hevoset oli tarhattu, kaikki joutuivat siivoamaan karsinoita. Sisälle jääville hevosille piti myös laittaa lisää heinää ja vettä emmekä olleet valmiita vielä 7.30, jolloin aamutallin kuuluisi loppua, mutta kun ei olla valmiita, ei olla valmiita, ja aamutalli painetaan loppuun sitten pelkällä tahdonvoimalla.

Kello lähestyi jo 9, eikä vieläkään ollut kaikki yli 70 karsinaa siivottu, mutta Etta “The Boss” päästi meidät aamupalalle. Kun saimme puurot syötyä, palasimme takaisin talliin siivoamaan karsinoita. Siinä siivotessakin kerkesi jo tapahtumaan. Toinen tallin russponeista, karkasi pesupaikalta. Se oli jotenkin onnistunut saamaan pikalukitukksen riimustaan auki, ja tallusteli tallin 2-käytävälle, jossa asuu kasvatukseen suuntautuneiden vuotiaat ravurinalut. Poni palautettiin pesupaikalle, ja kuulimme, että Papru oli tehnyt niin aiemminkin.

Kun saimme vihdoin kaikki karsinat siivottua, kello läheni jo 11, ja jatkoimme suoraan päivätalllin merkeissä.  Teimme tallia ahkerasti, mutta pääsimme lähtemään lounaalle, vasta vähän ennen yhtä, ja jouduimme kiirehtimään ruokalaan, jotta saisimme ruokaa. Lounaan jälkeen saimme ruokalasta lauantain päivällisen evääksi. Päivällispakettiin kuului pillimehu, hedelmä ja ruoka-annos. Lounaan jälkeen saimme hieman alle puolitoista tuntia lepoaikaa, ja jälleen 15 jatkoimme tallia. Iltatalli loppui siinä 19 maissa, ja tallin tekeminen sen jälkeen, kun on jo painanut 10 tuntia siellä, alkaa hajottaa. Jouduimme viihdyttämään toisiamme hauskoilla jutuilla, omituisilla tempauksilla, ja päädyimme jopa työntämään toisiamme kottikärryissä. Jossain toisessa tallissa, siitä olisi varmasti tullut sanomista, mutta ravitallissa kaikki ovat paljon rennompia, jopa Ettakin naurahti nähdessään meidät käytävällä. Pääsimme viimein lähtemään. Päätimme vielä lähteä katsomaan kisoja uudestaan,, mutta emme olleet siellä kauaa, koska huomenna oli kuitenkin aamutalli. Uni maittoi todellakin 11,5 tunnin tallityöskentelyn jälkeen, ja simahdimme molemmat melkein samantien kun kaaduimme sänkyyn.

Sunnuntaiaamulla taas talliin ja teimme normaalit aamutallityöt, mutta tällä kertaa pääsimme aamupalalle niin myöhään, ettemme kerenneet saada kuin yhdet leivät aamupalalta, koska ruokia oltiin jo keräämässä pois. Saimme siinä välissä kuitenkin hieman lepoaikaa, ja palasimme talliin vasta 11.30. Ehdimme sitä ennen käydä lounaalla pikaisesti. Paahdoimme sitten tallin reippaasti putkeen iltatalliin saakka. Tällä kertaa oli taas osittain rankempaa, mutta osittain helpompaa. Ainakin oppii tuntemaan omat fyysiset valmiutensa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun työntää reidet ja kädet maitohapoilla 100 litraa vettä kottikärryillä ylämäkeen ja viet tarhoihin vettä kolme kertaa. Se oli ehkä koko viikonlopun rankin osuus. Maanantaina meillä oli jälleen ratsastustunti, ja onnekseni pääsin uudestaan menemään Taistolla. Tunnin aiheena oli jalka-apujen käyttö, ja väsitävät ja kääntävät avut. Tunnin alussa oli tarkoituksena löytää käsillä myötäävä rytmi käynnissä, jonka jälkeen lähdimme ravaamaan kevyttä ravia, jossa myötääminen käsillä ei toimikaan enää samalla tavalla. Seuraava harjoitus oli tehdä päädyissä vuorotellen ympyrää ja neliötä, ja kääntää ulkopohkeen ja sisäkäden avulla. Ympyrällä kääntävä apu, suoristus, kääntävä apu, suoristus yhdistelmää ja neliöllä ainoastaan suora kulma yhdellä kääntävällä avulla, ja sitten taas mennä suoraan. Sitten oli vuorossa tehdä laukassa ympyrää. Se olikin jo haastavampaa, koska vauhti oli kuitenkin paljon reippaampaa kuin käynnissä tai ravissa ja piti keskittyä täysin omaan tekemiseen. Laukkaympyröiden jälkeen kokeilimme väistäviä apuja, ja menimme pohkeenväistöä molempiin suuntiin. Omalla kohdalla se sujui oikein mallikkaasti ja olin tunnin jälkeen ylpeä itsestäni.Tuntimme loppui niin myöhään, ettemme kerenneet lounaalle ennen päivätallia, joka kuitenkin oli V-tallissa, jossa olimme jo valmiiksi. Talli oli suht helppo, jaoimme heinät ja vedet, loimitimmme hevoset ja veimme ne ulos. Siihen kuitenkin upposi koko se puolitoista tuntia, ja pääsimme lähtemään tallista vasta 13 jälkeen, emmekä siis saaneet enää lounasta. Se tiesi siis kauppareissua. Emme vaihtaneet edes ratsastuskamoja pois, haimme vain lompakot ja lähdimme polkemaan kohti keskustaa. Loppupäivän hengasimme vain asuntolassa.

Tiistai kului teorian parissa, kun opiskelimme hevosen hengitysteistä. Pelasimme taas Kahoot.ia hevosen anatomiasta ja yllätys yllätys voitin jälleen. Iltapäivällä menimme tallin puolelle, ja teimme ryhmissä poneille ja yhdelle suomenhevoselle terveystarkastuksen ja kävimme punnitsemassa ponit. Kertasimme siinä samassa vielä myös hevosen osat, joita olimme käyneet läpi pari viikkoa taaksepäin.

Keskiviikkoaamuna opiskelimme ruokintaa, ja tuntimme loppui jo 11, jonka jälkeen olimmekin vapaita lähtemään kotiin, koska saimme viikonlopun tallivuorosta pitkän viikonlopun. Seuraavaksi sitten sunnuntaina takaisin opistolle, mutta ennen sitä ehtii sopivasti hengähtää kotona pari ylimääräistä päivää, ja ehkä mahdollisesti hieman vähentämään univelkaa.

Pinja