Tulevaisuuden Runeberg?

No siis joo. Alkuviikko meni ihan mallikkaasti keskiviikkoon asti, kunnes ylitsepääsemätön väsymys alkoi ottaa vallan. Keskiviikon äikäntunnilla keskittyminen oli ihan nollassa. Novellianalyysin kirjoittaminen oli yhtä tuskaa. Ja enää kun ei pelkän teeman ja päähenkilön löytäminen riitä, on keksittymiskyky aika suuressa roolissa. Olisi pitänyt erittäin aukkoisesta novellista löytää motiiveja ja niitäkin analysoida vielä erikseen. Juu ei tuu kesää. Se tunti loppui sitten ei niinkään tuottoisan 75-minuuttisen jälkeen. Mutta päivä ei ollut lähelläkään loppua. Keskiviikot ovat muutenkin ihan kamalia. Kahdeksasta neljään pelkkiä lukuaineita. Matikkaa, äikkää, matikkaa, äikkää ja ruotsia. Ja nyt oli kulunut vasta se kaksi ensimmäistä oppituntia.

Pääsimme onneksi lounaalle, mutta sieltä pitikin jo kirmata geometrian tunnille. Sekään ei nyt sitten millään meinannut sujua, mutta tunnista selvittiin. Sitten menimme taas toiselle äikäntunnille. Tällä tunnilla piti miettiä omia kielijuuriaan, ja sen jälkeen esitellä oma kielellinen identiteettinsä ryhmälle, jonka opettaja jakoi mielikuvituksellisesti aakkosjärjestyksessä. Olimme onneksi vain kolmen hengen ryhmissä, joten esittely meni nopeasti ja pääsimme takaisin luokkaan tekemään tästä suullisesta esittelystä opettajalle kirjallisen version.

Se tunti oli aika kiva ja varmaan koko päivän paras tunti, mutta sitten oli vielä ruotsintunti jaksettavana. Sekin meni onneksi aika nopeasti, mutta opistolla sitteen olikin vielä yhtä kiirettä. Sovimme yhteisiä pelisääntöjä asuntolaan, jonka jälkeen piti melkein juosta opiskelijakunnanhallituksen kokoukseen. Nyt jos koskaan on isoja juttuja tulossa.

Torstai olikin taas rento päivä. Aamulla hypäri ja sitten vain äikkä, äikkä ja enkku. Ensimmäinen äikäntunti meni ihan normaalina äikäntuntina, mutta jälkimmäinen meni oikeastaan aika hauskalla tavalla. Kirjoitimme runoja. Olin alkuun ihan, että plääh, en kyllä mitään runoja rustaa se on varma, mutta opettajamme oli laittanut kahdeksan eri runotehtäväkorttia, joissa jokaisessa oli jokin aihe, ja siihen liittyvä tehtävä. Niistä piti tehdä neljä, joista sitten yhdestä koottiin kokonainen runo.

Lempparini näistä oli ehdottomasti kortti, jonka aiheena oli rakennus. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin se oli oikeasti hauskaa! Piti leikkiä olevansa jokin rakennus ja kirjoittaa puheenvuoroja henkilöiltä, jotka olivat rakennuksen sisällä. Tähän oli valitettavasti vain seitsemän minuuttia aikaa, mutta ne menivät nauraessa maha kippurassa ja kyyneleet silmillä. Olin valinnut rakennuksekseni asuntolamme. Mikä olisikaan hauskempaa kuin listat sanontoja, joita parhaan ystävän kanssa tulee lauottua.

Perjantain koulupäivä meni nopeasti ohi, jonka jälkeen pääsin viettämään ansaittua viikon mittaista hiihtolomaa.

Pinja